Filosofia:looginen empirismi

    Tieteen termipankista

    looginen empirismi

    looginen empirismi
    Määritelmä 1940- ja 1950-luvuilla kehittynyt näkemys, joka korostaa kokemuksen merkitystä tai pitäytyy pelkästään aistivaikutelmiin sekä tosiasioihin, mutta jäsentää niitä logiikan ja matematiikan tarjoamin keinoin
    Selite Loogisen empirismin pohja on 1920- ja 1930-lukujen loogisessa positivismissa, joka nojasi tiukkaan verifikationismiin ja metafysiikan vastaisuuteen. Looginen empirismi voidaan katsoa loogisen positivismin kehittyneemmäksi versioksi. Se lähtee liikkeelle näkemyksestä, jonka mukaan kaikki aidot kokemusperäiset ongelmat voidaan ratkaista yleispätevällä tavalla. Eri tieteenalojen väliset erot ovat työnjaollisia, eivät periaatteellisia johtuen siitä, että kaikki noudattavat samaa tieteellistä menetelmää. Siten ihmistieteet eivät poikkea luonnontieteistä, vaan vallitsee tieteiden ykseys. Yleensä luonnontieteitä pidettiin tieteen mallina ja logiikkaa pidettiin keskeisenä työkaluna. Metafysiikkaan suhtauduttiin kielteisesti ja sen näennäisongelmat tuli hylätä kokonaan. Looginen empirismi on vaikuttanut voimakkaasti analyyttiseen filosofiaan siitä huolimatta, että sen keskeisistä perusväitteistä jouduttiin nopeasti luopumaan (esimerkiksi naturalismin voidaan katsoa jatkavan samaa perinnettä).
    Tunnetuimmat loogiset empiristit olivat Moritz Schlick (1882-1936), Rudolf Carnap (1891-1970), Otto Neurath (1882-1945), Hans Reichenbach (1891-1953) ja A. J. Ayer (1910-1989). Suomessa loogista empirismiä edusti Eino Kaila (1890-1958).

    Erikieliset vastineet

    logical empiricismenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    SalonenT2008, Juti2001, SaarinenE1994

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 23.2.2024: Filosofia:looginen empirismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:looginen empirismi.)