Filosofia:kriittinen historianfilosofia
kriittinen historianfilosofia | analyyttinen historianfilosofia
| kriittinen historianfilosofia | |
| analyyttinen historianfilosofia |
Määritelmä
yleisnimitys historianfilosofiselle keskustelulle, joka on kiinnostunut historiallisten tapahtumisen luonteesta ja niiden selittämisestä tai ymmärtämisestä
Selite
Kriittinen historianfilosofia alkaa 1800-luvun lopulta. Aluksi sitä dominoi positivistinen katsantokanta ja historialliset tapahtumat haluttiin selittää kausaalisesti samalla tavalla kuin luonnontieteissä. Historiallisia kehityskulkuja hallitsevat siten lait, jotka voivat olla sosiaalisia, psykologisia tai pohjimmiltaan biologisia ja fyysisiä. Tätä näkemystä vastustivat uuskantilaiset ja Wilhelm Dilthey (1833-1911), jotka katsoivat historiaa ja muitakin humanistisia tieteitä luonnehtivan niiden oman, luonnontieteistä poikkeavat lait (Geisteswissenschaften) ja niiden pyrkimyksen olevan pikemmin ymmärtää kuin selittää näitä tapahtumia.
1900-luvulla keskustelu jatkui Carl G. Hempelin (1905-1997) ja Morton Whiten (1917-) tutkimusten myötä, jotka koskivat kausaaliselityksiä historiatieteissä. Vastakkaista kantaa edustivat R. G. Collingwood (1889-1943) ja William Dray (1921-2009), jonka mukaan ymmärtävässä lähestymistavassa pyritään pikemminkin etsimään syitä kuin seurauksia. Keskustelu redusoivan kriittisen historianfilosofian ja ei-reduktiivisen perinteen välillä jatkui vilkkaana 1970- ja 1980-luvuilla - jälkimmäinen katsantokanta on myöhemmin korostanut historian narratiivista luonnetta: historiallisen tapahtuman ymmärtäminen edellyttää sen esittämistä koherentin kertovassa muodossa. Hayden White (1928-) on analysoinut 1800-luvun klassisia historianteoksia romanssin, komedian, tragedian ja satiirin edustajina, joka on saanut hänet skeptiseksi historiankirjoituksen kyvystä representoida mennyttä totuudenmukaisesti. Viime vuosikymmenien historianfilosofiassa on joka tapauksessa siirrytty pois narratiivisesta esitystavasta ja keskitytty sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurillisiin menneiden tapahtumien analyysiin. Viime vuosina kertova historiankirjoitus on tehnyt paluuta. Filosofi Paul Ricoeur (1913-2005) on pyrkinyt osoittamaan, että ilmeisen ei-narratiivisessa historiankirjoituksessa on silti kertomuksellisia piirteitä.
1900-luvulla keskustelu jatkui Carl G. Hempelin (1905-1997) ja Morton Whiten (1917-) tutkimusten myötä, jotka koskivat kausaaliselityksiä historiatieteissä. Vastakkaista kantaa edustivat R. G. Collingwood (1889-1943) ja William Dray (1921-2009), jonka mukaan ymmärtävässä lähestymistavassa pyritään pikemminkin etsimään syitä kuin seurauksia. Keskustelu redusoivan kriittisen historianfilosofian ja ei-reduktiivisen perinteen välillä jatkui vilkkaana 1970- ja 1980-luvuilla - jälkimmäinen katsantokanta on myöhemmin korostanut historian narratiivista luonnetta: historiallisen tapahtuman ymmärtäminen edellyttää sen esittämistä koherentin kertovassa muodossa. Hayden White (1928-) on analysoinut 1800-luvun klassisia historianteoksia romanssin, komedian, tragedian ja satiirin edustajina, joka on saanut hänet skeptiseksi historiankirjoituksen kyvystä representoida mennyttä totuudenmukaisesti. Viime vuosikymmenien historianfilosofiassa on joka tapauksessa siirrytty pois narratiivisesta esitystavasta ja keskitytty sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurillisiin menneiden tapahtumien analyysiin. Viime vuosina kertova historiankirjoitus on tehnyt paluuta. Filosofi Paul Ricoeur (1913-2005) on pyrkinyt osoittamaan, että ilmeisen ei-narratiivisessa historiankirjoituksessa on silti kertomuksellisia piirteitä.
Erikieliset vastineet
| critical philosophy of history | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- historianfilosofia (yläkäsite)
- spekulatiivinen historianfilosofia (vastakohta)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 26.4.2024: Filosofia:kriittinen historianfilosofia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:kriittinen historianfilosofia.)