Filosofia:spekulatiivinen historianfilosofia
substantiivinen historianfilosofia | spekulatiivinen historianfilosofia
| substantiivinen historianfilosofia | |||
| spekulatiivinen historianfilosofia |
Määritelmä
historianfilosofian laji, joka on kiinnostunut todellisesta historiasta ja pyrkii luomaan filosofisen maailmanhistorian
Selite
Spekulativiisen historianfilosofian aloitti Augustinus (354-430) teoksessaan Jumalan kaupunki. Siinä otaksuttiin, että historian tapahtumat eivät ole sattumanvaraisia ja se on ymmärrettävä rationaalisena ja ymmärrettävänä prosessina. Augustinuksen mukaan historia oli Jumalan kehittämä konstruktio. Eräät valitusfilosofit kehittelivät historianfilosofiaa, jonka mukaan taustalla on ihmisluonnon yhdenmukaisuus. Eräät muut, kuten Giambattista Vico (1668-1744) ja J. G. Herder (1744-1803) yhdistivät historian merkityksen kulttuurin muotoihin. G. F. W. Hegel (1770-1831) puolestaan katsoi, että historian merkitys on dialektinen prosessi, jota ohjaa absoluuttinen henki. Karl Marx (1818-1883) käänsi Hegelin dialektiikan päälaelleen ja väitti, että historian käyttövoimana on kapitalismi. 1900-luvulla Arnold Toynbee (1889-1975) ja Oswald Spengler (1880-1936) yrittivät pitää spekulatiivista historianfilosofiaa hengissä, mutta se on nykyään lähes hävinnyt.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 3.12.2024: Filosofia:spekulatiivinen historianfilosofia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:spekulatiivinen historianfilosofia.)