Filosofia:fenomenologinen etiikka
fenomenologinen etiikka
| fenomenologinen etiikka |
Määritelmä
normatiivisen etiikan suuntaus, joka on kiinnostunut ihmisen elämismaailman luonteesta ja sen suhteesta ulkoiseen todellisuuteen
Selite
Edmund Husserl (1859–1938) ehdotti eettisen tietoisuuden perustaksi sympatian kokemusta kun taas Martin Heideggerin (1889–1976) oppia ”autenttisesta olemisesta” voi pitää normatiivisena oppina. Liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi Emmanuel Levinas (1906–1995) kehitteli Husserlin ja Heideggerin ajatusten pohjalta omaperäistä fenomenologista etiikkaa. Hänen mielestään fenomenologiassa on painottunut liiaksi ”itseyden” eli yksilöllisen olemisen ja nykyisyyden merkitys. Levinas esittää paneutumista toisena olemiseen, ”toiseuden” ajattomaan merkitykseen. Ihmiset ovat monella tavalla haavoittuvia, ja sen näkeminen saa meidät kokemaan vastuuta toisista ja vaatimaan itseltämme sellaista.
Erikieliset vastineet
| phenomenological ethics | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- eksistentialistinen etiikka (vieruskäsite)
- fenomenologia (yläkäsite)
- normatiivinen etiikka (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:fenomenologinen etiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologinen etiikka.)