fenomenologinen etiikka

Määritelmä normatiivisen etiikan suuntaus, joka on kiinnostunut ihmisen elämismaailman luonteesta ja sen suhteesta ulkoiseen todellisuuteen

Selite Edmund Husserl (1859–1938) ehdotti eettisen tietoisuuden perustaksi sympatian kokemusta kun taas Martin Heideggerin (1889–1976) oppia ”autenttisesta olemisesta” voi pitää normatiivisena oppina. Liettualaissyntyinen ranskalainen filosofi Emmanuel Levinas (1906–1995) kehitteli Husserlin ja Heideggerin ajatusten pohjalta omaperäistä fenomenologista etiikkaa. Hänen mielestään fenomenologiassa on painottunut liiaksi ”itseyden” eli yksilöllisen olemisen ja nykyisyyden merkitys. Levinas esittää paneutumista toisena olemiseen, ”toiseuden” ajattomaan merkitykseen. Ihmiset ovat monella tavalla haavoittuvia, ja sen näkeminen saa meidät kokemaan vastuuta toisista ja vaatimaan itseltämme sellaista.

Erikieliset vastineet

phenomenological ethics

englanti (English)

Lähikäsitteet

eksistentialistinen etiikka (vieruskäsite)
fenomenologia (yläkäsite)
normatiivinen etiikka (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

PietarinenJ2015, Logos2007

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Filosofia:fenomenologinen etiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologinen etiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →