Filosofia:aika
aika
| aika |
Määritelmä
1. metafysiikassa käsite, joka liittyy tapahtumien keskinäiseen järjestykseen ja kehitykseen
2. Levinaksen etiikassa tapa olla suhteessa muihin ihmisiin
1. metafysiikassa käsite, joka liittyy tapahtumien keskinäiseen järjestykseen ja kehitykseen
2. Levinaksen etiikassa tapa olla suhteessa muihin ihmisiin
Selite
Aika on yksi filosofian vaikeimpia ja keskustelluimpia käsitteitä. Usein sen ymmärretään olevan suhteessa tapahtumien keskinäiseen järjestykseen ja kehitykseen siinä mielessä, että jokin tapahtuma on ennen toista tapahtumaa tai sen jälkeen. Lisäksi on myös nykyisyys, tämä hetki. Ajalla ajatellaan yleensä olevan vain yksi ulottuvuus ja sen kulkua ei voi kääntää. On kuitenkin epäselvää, mikä antaa ajalle sen suunnan ja voiko sen kääntää päinvastaiseksi.
Zenonin (490-430 eaa.) paradoksit herättivät perustavia kysymyksiä ajan äärettömästä jatkuvuudesta jo varhaisantiikissa. Platonin (428-348 eaa.) mukaan aika on luotu ja on ikuisuuden liikkuva kuva. Immanuel Kantin (1724-1804) mukaan aika ja avaruus ovat intuition muotoja ja suhteessa matemaattiseen tietoon. Ajalla on tärkeä rooli hänen kategorioissaan. Henri Bergson (1859-1941) erotti intellektualisoidun fyysisen ajan ja keston, joka tietoisuuden aikana on ajan oikea olemuksellisuus. J. M. E. McTaggart (1866-1925) hyökkäsi ajan todellisuutta vastaan.
Martin Heideggerin (1889-1976) eksistenssifilosofiassa temporaalisuudella on merkittävä rooli ja Emmanuel Levinasin (1906-1996) mukaan aika ei ole vain subjektiivinen kokemus, vaan myös tapa olla suhteessa muihin ihmisiin. Se on tapa avata toiseus ja päästä eroon omasta itsestä.
Nykyisin on edelleen epäselvää voidaanko aika jakaa äärettömästi hetkiin ja filosofit kiistelevät siitä, onko ajalla alkua ja voidaanko ajatonta olemista pitää mielekkäänä. On kiistelty paljon myös ajan absoluuttisuudesta tai suhteellisuudesta (mm. G. W. Leibniz ja Isaac Newton sekä Samuel Clarke).
Zenonin (490-430 eaa.) paradoksit herättivät perustavia kysymyksiä ajan äärettömästä jatkuvuudesta jo varhaisantiikissa. Platonin (428-348 eaa.) mukaan aika on luotu ja on ikuisuuden liikkuva kuva. Immanuel Kantin (1724-1804) mukaan aika ja avaruus ovat intuition muotoja ja suhteessa matemaattiseen tietoon. Ajalla on tärkeä rooli hänen kategorioissaan. Henri Bergson (1859-1941) erotti intellektualisoidun fyysisen ajan ja keston, joka tietoisuuden aikana on ajan oikea olemuksellisuus. J. M. E. McTaggart (1866-1925) hyökkäsi ajan todellisuutta vastaan.
Martin Heideggerin (1889-1976) eksistenssifilosofiassa temporaalisuudella on merkittävä rooli ja Emmanuel Levinasin (1906-1996) mukaan aika ei ole vain subjektiivinen kokemus, vaan myös tapa olla suhteessa muihin ihmisiin. Se on tapa avata toiseus ja päästä eroon omasta itsestä.
Nykyisin on edelleen epäselvää voidaanko aika jakaa äärettömästi hetkiin ja filosofit kiistelevät siitä, onko ajalla alkua ja voidaanko ajatonta olemista pitää mielekkäänä. On kiistelty paljon myös ajan absoluuttisuudesta tai suhteellisuudesta (mm. G. W. Leibniz ja Isaac Newton sekä Samuel Clarke).
Lisätiedot
ks. aika tähtitieteessä
Erikieliset vastineet
| time | englanti (English) | |
| tiempo | espanja (español) | |
| temps | ranska (français) | |
| tid | ruotsi (svenska) | |
| Zeit | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- avaruus (vieruskäsite)
- eksistenssifilosofia
- kategoria
- metafysiikka (vieruskäsite)
- toiseus
- äärettömyys (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2024: Filosofia:aika. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:aika.)