Esittävät taiteet:ekspressionismi
ekspressionismi
| ekspressionismi |
Alun perin ekspressionismi viittasi kuvataiteen suuntaukseen, mutta termiä on käytetty myös mm. kirjallisuudessa, teatterissa, tanssissa, musiikissa ja elokuvassa. Termi ilmaantui satunnaisesti jo 1800-luvulla, mutta se tuli käyttöön 1900-luvun alussa ranskalainen taidemaalari J.-A. Hervén myötä. Ekspressionismi syntyi reaktiona realismia ja naturalismia sekä niiden ulkoista tarkkuutta vastaan, mutta toisin kuin muut samaan aikaan syntyneet liikkeet (symbolismi, futurismi), se ei ollut vain tietty tiukka ohjelma tai suuntaus, jolla oli johtaja, vaan ennemminkin kokoelma piirteitä, jotka yhdistivät erilaisia taiteilijoita. Ekspressionismi vaikutti erityisesti Saksassa noin vuosina 1910–1930. Ekspressionistisen draaman teemoina olivat esim. isähahmon väkivaltainen hylkääminen ja teollisen yhteiskunnan tuho. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vanhan järjestelmän murruttua suuntaus sai Saksassa poliittista sävyä, mutta Suomessa tyyli edusti ennemminkin yleishumanistista otetta. Näytelmissä henkilöhahmot eivät olleet yksilöitä, vaan ennemmin karikatyyrejä ja he edustivat jotain ryhmää. Hahmojen realistisuutta ja yksilöllisyyttä vähensi naamioiden käyttö tai voimakas maskeeraus. Näyttelijäntyössä plastisuus ja rytmitys oli tärkeää, ja näyttelijä tuli vahvemmin osaksi ensemblea. Ekspressionismissa vastustettiin realismin ulkoista pikkutarkkuutta ja neljännen seinän illuusiota. Lavasteista tuli yksinkertaisia, kulmikkaita, vääristyneitä ja mielikuvituksellisia, ja niissä näkyi suhde ekspressionistiseen kuvataiteeseen. Myös valojen käyttö muuttui: spotit loivat alueita näyttelemiseen ja siirsivät huomiota kohteesta toiseen. Teatterin valosuunnittelu puolestaan vaikutti ekspressionistiseen elokuvaan. Paitsi skenografia, myös näytelmien kieli pirstaloitui. Ekspressionismi hiipui toiseen maailmansotaan mennessä, mutta se on vaikuttanut tyylikeinona myöhemmässäkin draamassa ja teatterissa. Esimerkiksi 1960-luvun poliittisessa teatterissa käytettiin sen keinoja.
Suomessa ekspressionismi mainittiin ensimmäisen kerran Aarre Merikannon oopperan Helena (1912) yhteydessä. Suuntauksen läpimurtoteoksena Suomessa on pidetty Kosti Elon ohjausta Tollerin näytelmästä Koneittenmurskaajat (Tampereen Työväen Teatteri 1923). Ekspressionismi oli Suomessa varsin lyhyt ajanjakso 1920-luvulla, ja keskeisinä esityspaikkoina olivat työväenteatterit ja Kansan Näyttämö. Useat suomalaiset ohjaajat ja lavastajat kävivät opintomatkoilla Saksassa. Vahvimmillaan suuntaus oli meillä vuosina 1922–1926, mutta se ei ollut täällä koskaan valtavirtaa, nuorten tekijöiden innostuksesta huolimatta. Ekspressionismi silti uudisti ilmaisua ja sen myötä erityisesti lavastustaiteen ja ohjaajantyön merkitys nousivat meilläkin.Erikieliset vastineet
| expressionism | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- avantgarde (yläkäsite)
- modernismi (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
ChambersC2002, LawJ2011, Seppälä&Tanskanen2010
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Esittävät taiteet:ekspressionismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:ekspressionismi.)