agitprop

Selite

Termi juontaa sanoista "agitaatio" ja "propaganda" ja edelleen agitaation ja propagandan ministeriöstä, josta tuli osa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen organisaatiota 1920. Bolsevikit pyrkivät käyttämään myös taidetta aseena vallankumouksellisessa taistelussa. Hengeltään vallankumouksellisen poliittisen teatterin muotona agitpropin varsinainen luoja oli venäläinen Vsevolod Meyerhold, joka kohta Lokakuun vallankumouksen jälkeen ryhtyi kokoamaan osaksi lukutaidottoman proletariaatin piiristä "sokkiteatteriryhmiä", joiden tehtävänä oli esittää äärimmäisen yksinkertaistettuja esityksiä. Poliittisen sanoman tehostamiseksi Meyerhold noudatti "biomekaanista" periaatetta, jonka tarkoituksena oli häivyttää rooleista yksilöllisyys siten että lopulta jäi jäljelle vain roolien edustamien luokkien välinen suhde.

Saksassa eeppisen teatterin perustajat Erwin Piscator ja Bertolt Brecht perustivat 1920-luvulla amatööreista ja ammattinäyttelijöistä koostuneita poliittisen teatterin ryhmiä (mm. Blaue Bluse, Rote Sprachrohr, Rote Schmiede ja Kolonne Links). Ryhmien lukumäärä nousi kolmeensataan vuoteen 1931 mennessä. Ne esiintyivät kaduilla, toreilla, maaseudulla jne.

Suomessa syntyi 1960-70-luvulla vasemmistolaisia lauluryhmiä, joista tunnetuimpia oli Agit Prop. Ajan hengessä Matti Rossi (s. 1934) julkaisi runokokoelman Agitprop (1972) ja julisti: "Minä olen nyt puolueen sotilas."

Lisätiedot Venäjän agitatsija=agitaatio

Erikieliset vastineet

agitprop

englanti (English)

Lähikäsitteet

avantgarde (yläkäsite)
eeppinen teatteri (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 20.4.2024: Esittävät taiteet:agitprop. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:agitprop.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →