Esittävät taiteet:eeppinen teatteri

    Tieteen termipankista

    eeppinen teatteri

    eeppinen teatteri
    Määritelmä Bertolt Brechtin (1898-1956) tunnetuksi tekemä teatterimuoto, joka ei perustunut illuusion luomiseen, vaan pyrki vieraannuttamisefektien avulla katsojien kriittisen ajattelun herättämiseen
    Selite

    Eeppisestä teatterista on käytetty myös nimityksiä "totaalinen teatteri" ja "eeppinen draama". Käsitettä käytettiin ensimmäisen kerran Arnolt Bronnenin näytelmän Vatermord (1922) ja Alfons Paquetin draaman Fahnen (1924) esitysten yhteydessä. Teatterimuodon keskeinen teoreetikko oli Erwin Piscator (1893-1966), joka esitteli uutta teatteriteoriaansa teoksessaan Das politische Theater (1929).

    Piscatorin teatterinäkemys on kiteytettävissä kaavaksi Kenntnis (tieto) -Erkenntnis (oivallus) -Bekenntnis (tunnustus). Hänen mukaansa teatterin on välitettävä mystifioimatonta tietoa ajan yhteiskunnasta, autettava yleisöä oivaltamaan yhteiskunnallista kehitystä ohjaavia lainalaisuuksia ja saatava katsojat ottamaan poliittisesti kantaa. Näin eeppinen teatteri edusti katharsista tavoittelevan aristoteelisen draaman vastakohtaa.

    Eeppisen teatterin käsite liittyy kuitenkin kiinteämmin Bertolt Brechtiin, jonka johdolla teatteri omistautui sosialististen ideoiden ja ihanteiden esittämiseen. Esitystapa oli yksinkertainen ja suoraviivainen. Kuorolla ja kertojalla oli tärkeä rooli, mistä juontaa antiikin teatteriin viittaava määre eeppinen. Näytelmiin liitettiin musiikkia, elokuvaa, diakuvia, mainoslauseita tms. Esitys ei yleensä koostunut yhtenäisestä kertomuksesta, vaan sarjasta episodeja, jotka eivät välttämättä noudattaneet ajallista ykseyttä. Eeppinen teatteri luopui teatterin perinteisesti käyttämästä jännitysmomenttiin perustuvasta muodosta ja tukeutui dramatisoituihin väitteisiin ja teeseihin; se esitti aiheen kertovana argumentaationa ja pakotti yleisön ottamaan siihen kantaa. Eeppinen teatteri on saanut vaikutteita myös muualta kuin länsimaisesta perinteestä, eli alkuperäiskansojen sekä kaukoidän teatterimuodoista. Brecht kehittelee teatteriteoriaansa esim. esseessään "Uber die Verwendung der Musik für eine epische Bühne" (1935).

    Brechtin ideat ovat vaikuttaneet suuresti esim. sveitsiläisten Friedrich Dürrenmattin, Max Frischin sekä saksalaisen Peter Weissin tuotantoon.
    Lisätiedot Kreikan epikos=kertova

    Erikieliset vastineet

    epic theatreenglanti (English)
    théâtre épiqueranska (français)
    episk teaterruotsi (svenska)
    episches Theatersaksa (Deutsch)
    eepiline teaterviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, OjalaA

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 14.4.2024: Esittävät taiteet:eeppinen teatteri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:eeppinen teatteri.)