tragedia | murhenäytelmä


tragedia
murhenäytelmä	(vanhentunut)

Määritelmä vakava näytelmä

Selite

Tragedian puolimyyttinen luoja oli Thespis, joka lisäsi 530-luvulla eaa. Dionysia-juhlilla kuorolauluun naamioidun näyttelijän puheroolin. Kreikan klassisen kauden tunnetuimmat tragediakirjailijat olivat Aiskhylos (525–456 eaa.), Sofokles (n. 496–406 eaa.) ja Euripides (n. 480–406 eaa.). Aiskhylos kasvatti näyttelijöiden määrän kahteen ja antoi jambimittaiselle dialogille pääosan; Sofokles lisäsi kolmannen näyttelijän ja lavasteet.

Tragedian osat olivat prologi, kuoron sisäänmarssi ja avauslaulu (parodos), kolmesta viiteen dia- tai monologista muodostuvaa jaksoa (epeisodion), joiden välissä kuoro esitti laulun (stasimon, thrēnos), kuoron poistuminen ja loppunäytös (eksodos).

Aristoteles luonnehtii Runousopissaan tragediaa seuraavasti:

Epiikka (epopoiiā) on tragedian kaltaista siinä, että se kuvaa mitallisella kielellä korkeatasoisia (spūdaios) hahmoja. Epiikan ja tragedian erona on kuitenkin se, että eepos käyttää vain yhtä mittaa ja sen esitystapa on kertova (apangeliā). – – Tragediassa kuvataan merkityksellisen (spūdaios) toiminnan (prāksis) kokonaisuutta, joka on sopivan mittainen. Sen kullakin eri osalla on kielellisesti sulava muotonsa. Toimintaa ei kerrota, vaan esitetään. Myötätunnon ja kauhunsekaisen pelon myötä tragedia saavuttaa näiden tunnetilojen puhdistuksen (katharsis). (1449b, suom. Kalle Korhonen ja Tua Korhonen)

Tragedian eri tyypit ovat Aristoteleen mukaan taitteinen/monisäikeinen (pepglegmenos), tunnekuohuinen ja koettelemuksia korostava (pathētikos), luonteeseen perustuva (ēthikos) ja suoraviivainen (haplūs) tragedia (1455b–1456a). Kreikkalaisia tragedioita mukailivat latinaksi Livius Andronicus (n. 285–210 eaa.), Gnaeus Naevius (n. 254–201 eaa.), Quintus Ennius (239–169 eaa.), hänen sisarenpoikansa Marcus Pavucius (220– n. 130 eaa.) ja Lucius Accius (n. 170 – n. 86 eaa.). Roomalaismiljööseen sijoitetun tragedian nimitys oli fabula praetexta. Ainoita kokonaisina säilyneita roomalaisia tragedioita ovat Lucius Annaeus Seneca nuoremman (n. 4 eaa. – 65 jaa.) näytelmät.

Lisätiedot Kreikan τράγος 'pukki', ᾠδή 'laulu'.

Lähikäsitteet

draama (yläkäsite)
komedia (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

CastrénP&Pietilä-CastrénL2006, KivistöS&RiikonenHK&SalmenkiviE&Sarasti-WileniusR2007

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Antiikintutkimus:tragedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Antiikintutkimus:tragedia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →