Kielitiede:nimitys
nimitys
nimitys |
Aarni Penttilä (1963) määrittelee nimityksen sanaksi, joka nimeää olion "ja viittaa siihen luokan jäsenenä". Hän käyttää termiä nimitys siis vain yleisnimistä, eli erottaa nimitykset erisnimistä (nimistä). Tämä on melko yleinen erottelu, joskin nimitysten joukkoon voidaan joissain tapauksissa laskea myös erisnimet (eli nimitys ei ole välttämättä täysin synonyyminen yleisnimelle eli appellatiiville).
Nimistöntutkimuksessa "nimi" tarkoittaa aina 'erisnimeä', joten selvyyden vuoksi onomastiikassa vältetään sanan käyttöä merkityksessä 'appellatiivi' ja käytetään appellatiivia tarkoitettaessa mieluummin sanaa "nimitys".[1]
Nimistöntutkimuksen terminologia (NTT1974) määrittelee nimityksen sanaksi, "joka esiintyy vain jotakin tarkoittavana (esim. henkilöä, ammattia, asukasta, rakennusta yms.)". Se erottaa nimitykset sanoista, jotka esiintyvät "jotakin ilmaisevana (esim. sijaintia, paikalla olevaa, muotoa)". Näin esimerkiksi erisnimessä Kirkkosalmi alkuosa kirkko ei toimi nimityksenä, vaan se ilmaisee salmen sijaintia. Itsenäisenä sanana appellatiivi kirkko taas on tietynlaisen rakennuksen nimitys.
Erikieliset vastineet
designation | englanti (English) | |
beteckning | ruotsi (svenska) | |
Benennung | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- yleisnimi
- erisnimi
- nimityssanat
- viittaussanat
- nimeäminen
- nimitys (terminologiaopissa)
Käytetyt lähteet
PenttiläA1963, NTP2008, NTT1974
Alaviitteet
- ↑ NTP2008 s. 12
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Kielitiede:nimitys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:nimitys.)