Kielitiede:nimitys

    Tieteen termipankista

    nimitys

    nimitys
    Määritelmä sana, joka nimeää olion
    Selite

    Aarni Penttilä (1963) määrittelee nimityksen sanaksi, joka nimeää olion "ja viittaa siihen luokan jäsenenä". Hän käyttää termiä nimitys siis vain yleisnimistä, eli erottaa nimitykset erisnimistä (nimistä). Tämä on melko yleinen erottelu, joskin nimitysten joukkoon voidaan joissain tapauksissa laskea myös erisnimet (eli nimitys ei ole välttämättä täysin synonyyminen yleisnimelle eli appellatiiville).


    Nimistöntutkimuksessa "nimi" tarkoittaa aina 'erisnimeä', joten selvyyden vuoksi onomastiikassa vältetään sanan käyttöä merkityksessä 'appellatiivi' ja käytetään appellatiivia tarkoitettaessa mieluummin sanaa "nimitys".[1]


    Nimistöntutkimuksen terminologia (NTT1974) määrittelee nimityksen sanaksi, "joka esiintyy vain jotakin tarkoittavana (esim. henkilöä, ammattia, asukasta, rakennusta yms.)". Se erottaa nimitykset sanoista, jotka esiintyvät "jotakin ilmaisevana (esim. sijaintia, paikalla olevaa, muotoa)". Näin esimerkiksi erisnimessä Kirkkosalmi alkuosa kirkko ei toimi nimityksenä, vaan se ilmaisee salmen sijaintia. Itsenäisenä sanana appellatiivi kirkko taas on tietynlaisen rakennuksen nimitys.

    Vrt. erisnimi ja yleisnimi. Ks. myös Kielioppikomitean mietinnössä (1915) käytetty sanaluokkien ryhmittely nimityssanoihin ja viittaussanoihin.

    Erikieliset vastineet

    designationenglanti (English)
    beteckningruotsi (svenska)
    Benennungsaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    PenttiläA1963, NTP2008, NTT1974

    Alaviitteet

    1. NTP2008 s. 12

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:nimitys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:nimitys.)