Kielitiede:puhuteltava
puhuteltu | puhuteltava
| puhuteltu | |||
| puhuteltava |
Määritelmä
puhetapahtuman osallistujista 2. persoona, jolle puhuja osoittaa sanansa
Selite
Fennistiikassa termillä on yleensä tarkoitettu henkilöä, jota puhutellaan yks. 2. persoonan pronomineilla tai verbimuodolla ja puhuttelusanalla: sinä ja te (kohteliaisuusmuotona Te), (sinä) menet, (te) menette. Monissa kielissä, mm. saamessa, on myös 2. persoonan kaksikkomuoto, jolla viitataan kahteen puhuteltavaan.
Lisätiedot
VISK2008 Persoonan käsite pohjaa vuorovaikutustilanteen osallistujarooleihin, eroon puhujan (1. persoona), puhuteltavan (2. persoona) ja muun (3. persoona) välillä.
Keskustelussa puhuja odottaa voivansa siirtää puhujan roolin puhuteltavalle, mutta hän saattaa silti silti kohdistaa sanomansa muillekin kuulijoille. Keskusteluntutkimuksen terminä puhuteltava ja kuulija eivät siis ole synonyymejä.
Keskustelussa puhuja odottaa voivansa siirtää puhujan roolin puhuteltavalle, mutta hän saattaa silti silti kohdistaa sanomansa muillekin kuulijoille. Keskusteluntutkimuksen terminä puhuteltava ja kuulija eivät siis ole synonyymejä.
Erikieliset vastineet
| addressee | englanti (English) | |
| adressat | ruotsi (svenska) | |
| den tilltalade | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- kuulija (vieruskäsite)
- osallistumiskehikko (yläkäsite)
- puheaktipronomini (yläkäsite)
- puheenalainen (vieruskäsite)
- puhuja (vieruskäsite)
- vastaanottaja (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Yli-VakkuriV1989, VISK2008, SeppänenE1998, SeppänenE1997, TCA
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kielitiede:puhuteltava. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:puhuteltava.)