normi
Normi tai sosiaalinen normi tarkoittaa käsitteellisiä sääntöjä, jotka jakavat teot sallittuihin, kiellettyihin, suositeltaviin ja käskettyihin (Hirsjärvi, 1983).
1. puheyhteisön jäsenten kielitajun piirre eli luonnollinen normi, joka ohjaa kielellistä käyttäytymistä
2. kielen stardardimuodon eli kirja- tai yleiskielen sääntö, keinotekoinen normi
palkintojen ja rangaistusten avulla ylläpidetty sosiaalinen sääntö
Normi viittaa (oikeus)sosiologiassa sellaisiin vuorovaikutuksen muotoihin, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla.
Täsmällisemmin normi voidaan määritellä käsitteelliseksi säännöksi, jonka mukaan jokin tekojoukko voidaan jakaa käskettyihin, kiellettyihin, sallittuihin ja suositeltuihin tekoihin. Tästä on erotettava normilause, joka ilmaisee normin tai sen vallitsemista koskevan väitteen. Normin vallitsemisen perimmäinen kriteeri on se, että siihen kytkeytyy pakotteita eli sanktioita.
Kieliopillinen koodaus (suomi)
| Sanaluokka | substantiivi |
| Sanamuoto | yhdistämätön |
| Perussanatyyppi | |
| Johdostyyppi | |
| Yhdysosamuoto | |
| Suku | |
| Alkuperä |
Alaviite
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Nimitys:normi.
(Tarkka osoite: https://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:normi.)