Kielitiede:morfofonologinen vaihtelu
morfofonologinen vaihtelu
| morfofonologinen vaihtelu | |||
| morfofoneeminen vaihtelu |
Määritelmä
äännevaihtelu, joka ilmenee morfeemien esiintyessä erilaisissa kieliopillisissa yhteyksissä
Selite
Esim. suomessa monikon ja imperfektin i aiheuttaa sanavartaloon liittyessään morfofoneemista vaihtelua aika : aikoina, antaa : antoi.
VISK2008 Morfofonologinen vaihtelu tarkoittaa sitä, että morfeemi saa erilaisen ilmiasun erilaisissa ympäristöissä. Morfofonologista vaihtelua on sekä sanavartaloissa (esim. lasi : laseissa ja puhelin : puhelimen, koti : kodin) että päätteissä (esim. vokaalisoinnun aiheuttamat äännevaihtelut kuten päätteissä -ssa ~ -ssä, - vat ~ -vät tai illatiivin päätevarianttien vaihtelu: vokaali + -n (talo-on), -h- + vokaali + -n (maa-han, työ-hön, päi-hin). (» § 40–.)
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
KFT1993, VISK2008, KarlssonF2004, HäkkinenK2007
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:morfofonologinen vaihtelu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:morfofonologinen vaihtelu.)