Pohjois-Amerikan tutkimus:piippu

    Tieteen termipankista

    piippu
    Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tutkimus

    piippu
    Selite

    Piippu kuuluu intiaaneilla oleellisena osana tupakan rituaaliseen käyttöön. Tupakan polttaminen piipussa on uusimpia tapoja käyttää tupakkaa, mutta sen käyttö on levinnyt käytännössä kaikkialle Pohjois-Amerikkaan.

    Piipun polttaminen kuuluu intiaaneilla kaikkeen uskonnolliseen ja sosiaaliseen toimintaan. Piippurituaali voi toimia itsenäisenä, mutta hyvin usein se on osa jotain toista laajempaa rituaalista kokonaisuutta. Piippu täytetään tupakalla ja sitä poltetaan rituaalisesti. Usein piippurituaalin vetäjä osoittaa piipun sytytettyään varrella neljään ilmansuuntaan sekä ylös ja alas. Hyvin usein piippu kiertää osanottajien kesken myötäpäivään ja jokainen polttaa sitä vuorollaan joko siten, että ottaa piipun omaan käteensä ja polttaa tai rituaalin vetäjä asettaa vuorollaan piipun varren osanottajien huulille. Joskus pikkulapsia on mukana rituaalissa ja rituaalin suorittaja koskettaa heitä piipulla, jolloin hekin saavat osansa tupakasta ja sen savusta symbolisesti.

    Piippua polttamalla luodaan läsnä olevien osanottajien välille erityinen suhde. Tämän takia piippua on poltettu neuvottelujen yhteydessä: rituaali on luonut luottamuksellisen suhteen neuvottelijoiden välille. Intiaanien ja euroamerikkalaisten rauhanneuvotteluissa intiaanit polttivat piippua vastapuolen kanssa, ja näin piippu liitettiin rauhan tekemisen yhteyteen. Tästä juontuukin populaarikulttuurissa tunnetuksi tullut käsite rauhanpiippu. Piipulla on kuitenkin ollut monia muitakin käyttöyhteyksiä. Esimerkiksi tasankointiaanien parissa mies, joka halusi koota retkikunnan esimerkiksi sota- tai hevostenryöstöretkelle, meni piipun kanssa toisten miesten luo ja tarjosi piippua poltettavaksi. Jos toinen otti piipun vastaan ja poltti sitä, hän sitoutui lähtemään retkelle mukaan ja tunnusti samalla piipun tarjoajan retkikunnan johtajaksi.

    Piippumalleja on useita, niin on myös sen valmistukseen käytettyjä materiaaleja. Pesäosa valmistetaan palamattomasta materiaalista kuten savesta ja kivestä. Piipun pesät saattavat olla joko yksinkertaisia tai hyvin koristeellisia taidokkaine veistoksineen. Piipun varsi on voinut olla samaa materiaalia kuin pesä, mutta erityisesti seremoniallisissa piipuissa erillinen varsi on valmistettu puusta. Seremoniapiippujen varret ovat saattaneet olla hyvin pitkiä ja runsaasti koristeltuja esimerkiksi piikkisian piikeillä, lasihelmillä tai sulilla. Vanha piippua tarkoittava ranskankielinen termi calumet on alun perin tarkoittanut tällaista piipun vartta.

    Piippu on tupakan seremonialliseen käyttöön tarkoitettu väline, mutta itse piipulla on myös tärkeitä uskonnollisia merkityksiä ja symboliikkaa. Esimerkiksi lakotoilla on koko yhteisöä yhdistävä ja olemassaolon turvaava rohtokäärö, jonka keskeinen elementti on myyttiseltä Valkoiselta Biisoninaiselta saatu pyhä piippu.
    Lisätiedot Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.

    Erikieliset vastineet

    calumetenglanti (English)
    pipeenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    Andersson&Hämäläinen&Kekki2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:piippu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:piippu.)