Historia:patronaattioikeus
patronaattioikeus
| patronaattioikeus |
Määritelmä
aatelisen tai muun varakkaan henkilön, joka oli tehnyt kirkolle huomattavan lahjoituksen, saama oikeus seurakuntansa papin nimittämiseen
Selite
Patronaattioikeus, jonka nojalla aateliset ja joskus myös muut varakkaat henkilöt pääsivät nimittämään seurakuntiin pappeja tehtyä kirkolle merkittäviä lahjoituksia, muodostui keskiajalla ja oli laajassa käytössä Ruotsin suurvalta-ajalla. Kuningas Kustaa II Adolf vahvisti patronaattioikeuden vuoden 1612 aatelisprivilegioissa. Aatelin vallan kasvun myötä patronaattioikeus muuttui yhä vahvemmin siihen suuntaan, että jo pelkkä aatelisen säteritilan sijainti seurakunnan alueella riitti patronaattioikeuteen riippumatta aatelisen mahdollisesti kirkolle tekemistä lahjoituksista. Sätereillä ja aateliskartanoilla oli taloudellisia resursseja tukea kirkkojen ja rukoushuoneiden rakentamista, jolloin niiden omistajille annettiin valtaa myös pappien valitsemisessa. Samaan aikaan kuitenkin seurakuntien pappismiesten määrä kaksinkertaistui suurvalta-ajan mittaan, mikä vastaavasti vähensi patronaattioikeuden merkitystä, kun pappisvirkoja riitti myös muilla tavoin nimitetyille. Suurin osa suomen seurakunnista olikin konsistoriaalisia, eli tuomiokapituli ja seurakuntalaiset valitsivat niihin yhdessä papin. Patronaattioikeudet menettivät merkitystään 1800-luvun mittaan, ja viimeisinä patronaattioikeudesta Suomessa luopuivat Åminnen kartano Halikossa vuonna 1896 ja Louhisaaren kartano Askaisissa vuonna 1910.
Erikieliset vastineet
| right of patronage | englanti (English) | |
| ius patronatus | latina (Latina) | |
| patronatsrätt | ruotsi (svenska) | |
| Kirchenpatronat | saksa (Deutsch) | |
| Patronatsrecht | saksa (Deutsch) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Historia:patronaattioikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:patronaattioikeus.)