alkuperäiskansa


alkuperäiskansa

Määritelmä vähemmistöasemassa oleva kansa, joilla on jonkinasteinen itsemääräämisoikeus olemassa olevissa valtioissa ja joka tahtoo ylläpitää omaleimaista kulttuuriaan omien instituutioidensa kautta

Selite

Maailmassa arvioidaan olevan noin 350–400 miljoonaa alkuperäiskansoihin kuuluvaa henkilöä. Suomessa elää vähän yli 10 000 henkilöä, jota kuuluvat Euroopan unionin ainoaan alkuperäiskansaan eli saamelaisiin. Suomessa saamelaisuus on määritelty saamelaiskäräjälaissa (974/1995, 3 §). Tämä määritelmä koskee käytännössä sitä, kenellä on oikeus tulla merkityksi saamelaisia edustavan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Kansainvälinen oikeus ei sisällä oikeudellisesti sitovaa alkuperäiskansamääritelmää. Tämän taustalla on paljolti se, että alkuperäiskansoja edustavat järjestöt ovat nimenomaan vastustaneet valtioiden hyväksymää virallista määritelmää. Itsemääräämisoikeuteen vedoten alkuperäiskansat ovat lähteneet siitä, että niillä ja niitä edustavilla instituutioilla on suvereeni oikeus määritellä itsensä alkuperäiskansana sekä määrätä siihen kuulumisesta. YK:n alkuperäiskansojen pysyvän foorumin mukaan määrittelyssä on otettava huomioon sekä yksilön itseidentifikaatio alkuperäiskansan jäseneksi että alkuperäiskansan hyväksyntä siitä, että kyseinen henkilö kuuluu tähän alkuperäiskansaan.

YK:n piirissä on 1980-luvulla laadittu ns. työmääritelmä, jonka alkuperäiskansat ovat yleisesti ottaen hyväksyneet. Tämän niin kutsutun Cobon (YK:n erityisraportoija José Martinez Cobo) määritelmän mukaan alkuperäiskansoja (indigenous communities, peoples, nations) ovat ne, joilla on historiallinen jatkuvuus ennen kolonialismia vallinneisiin yhteiskuntiin, jotka kehittyivät alueilla, joilla tai osissa niissä, ne yhä asuvat. Niiden tulee niin ikään olla vähemmistöasemassa ja kokea itsensä erilaiseksi valtaväestöstä, joka nyttemmin asuttaa samoja alueita. Ne tahtovat suojella, kehittää ja siirtää tuleville sukupolville perinteiset alueensa sekä etnisen identiteettinsä, jotka muodostavat perustan niiden säilymiselle kansoina, omien kulttuuristen tapojensa, sosiaalisten instituutioidensa ja oikeusjärjestelmiensä mukaisesti. Määritelmä sisältää erilaisia ainesosia, joista yksi tai useampi voi koskea kyseistä alkuperäiskansaa. Näitä ainesosia ovat mm. yhteinen perimä alueen alkuperäisten asukkaiden kanssa sekä erityinen kulttuuri, kuten uskonto, tietyn alkuperäiskansan jäsenyys, pukeutuminen, elinkeino ja elämäntapa sekä kieli joko ainoana kielenä, äidinkielenä tai kotikielenä taikka muuten pääasiallisena käyttökielenä.

Alkuperäis- ja heimokansoja koskeva kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimus nro 169 ei myöskään määrittele mainittuja kansoja. Sitä koskevassa oppaassa painotetaan sopimuksen vain kuvailevan kansoja, joita se pyrkii suojelemaan. Mainitun oppaan mukaan alkuperäiskansoihin liittyviä ainesosia ovat perinteinen elämäntapa, valtaväestöstä poikkeava kulttuuri, kieli, perinteet, omat sosiaaliset organisaatiot ja poliittiset instituutiot sekä historiallinen jatkuvuus asumisessa tietyllä alueella. Työjärjestön laatima opas korostaa, että ILO:n huomion kohteena on tämän hetkinen tilanne, vaikkakin historiallinen jatkuvuus on myös tärkeä. Pääasiallisena ongelmana on alkuperäiskansojen elin- ja työskentelyolosuhteinen parantaminen niin, että ne voisivat tässä ajassa ja tulevaisuudessa säilyä erillisinä kansoina. mikäli niin tahtovat.

Lisätiedot
Kirjoittajat: Leena Heinämäki ja Matti Niemivuo

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Heinämäki&al2017, s. 86-87, KokkoK(toim.)2010, s. 26-49, ILO169

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:alkuperäiskansa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:alkuperäiskansa.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →