Folkloristiikka:loitsuautorisaatio
loitsuautorisaatio
| loitsuautorisaatio |
Loitsuautorisaatio on Lotte Tarkan esittämä nimitys eräille runolauluyhteisössä toimiville tradition sisäisille prosesseille. Loitsujen vaikutuksesta puhuttaessa ongelmallinen uskon käsite on mahdollista korvata tarkastelemalla sanaa ja sanan voimaa performatiivisina käsitteinä. Lisäksi on otettava huomioon myyttisen tiedon auktoriteettirooli yhteisön diskursseissa. Sana ja sanan voima yhdistyvät käsitteinä kulttuurisiin malleihin, joiden mukaan merkki ja merkitys ovat erottamattomassa yhteydessä toisiinsa: sanan lausuminen tuo olevaksi sen viittauskohteen. Kommunikatiivisten loitsujen tapauksessa tällaisen ”sanan väkeä” koskevan käsityksen lisäksi korostuvat sanojen sisältämä myyttinen tieto ja tietäjän persoonallinen voima. Sanan voimaa ja myyttistä tietoa loitsujen tehojen selittäjänä yhdistävät prosessit, joilla ne liitetään perinteelliseen viisauteen ja kommunikaatioon tuonpuoleisen kanssa. Näitä prosesseja kutsutaan historialliseksi ja uskomukselliseksi ankkuroinniksi: traditio symbolisena konstruktiona auttaa luoman yhteyden menneeseen ja arvottamaan tietyt kulttuuriset muodot arvokkaiksi ja autotaritiivisiksi.
Kalevalamittaisessa runoudessa yksi mainituista autotaritiivisuutta tuovista prosesseista on loitsu- tai muiden sanojen kehystäminen myyttisten toimijoiden puheeksi.Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Folkloristiikka:loitsuautorisaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Folkloristiikka:loitsuautorisaatio.)