egoforisuus


egoforisuus

Määritelmä ilmiö, jossa omakohtainen tietoinen toiminta ja henkilökohtainen tieto merkitään poikkeavasti

Selite

Laajasti ymmärrettynä egoforisuus on ilmiö, jossa tietoisen toimijan omakohtainen tieto, kokemus ja osallisuus saa erityishuomion. Kapeammasta näkökulmasta egoforisuus tarkoittaa puhujan (episteemisen auktoriteetin) oman tiedon tai osallistumisen kieliopillista merkintää.

Egoforisessa järjestelmässä episteemisen auktoriteetin eli yleensä puhujan toiminta ja tietämys merkitään eri tavalla kuin muiden henkilöiden. Kieliopillistuneessa järjestelmässä merkintä ilmenee tavallisesti siten, että väitelauseissa puhujan eli ensimmäisen persoonan toiminta merkitään egoforisella tunnuksella (lyhyemmin: egolla/ego-tunnuksella) ja muiden toiminta merkitään ei-egoforisella tunnuksella (ei-egolla/ei-ego-tunnuksella). Sen sijaan kysymyslauseissa toinen persoona saa ego-merkinnän ja muut persoonat ei-ego-merkinnän, koska tällöin toinen persoona nähdään episteemisenä auktoriteettina. Esimerkki (1) havainnollistaa jakoa sherpan kielessä, jossa ei-egon merkkinä toimii yksi kielen evidentiaaleista.

Lisäksi verbisemantiikkaa voi edellyttää tietynlaista egoforista merkintää. Esimerkiksi luonnostaan ei-volitionaalinen toiminta voi vaatia ei-egoforisen merkinnän tekijän persoonasta riippumatta (ks. Hargreaves 2005). Esimerkissä (2) wutunissa käytetään sensoris-inferentiaalista evidentiaalia egon sijasta, koska toiminta ei ole volitionaalista.

Egoforisuus voi olla yhteydessä evidentiaalisuuteen siten, että ego ja ei-ego kuuluvat samaan paradigmaan evidentiaalien kanssa. Tällöin voidaan puhua esimerkiksi ego-evidentiaalista, joka osoittaa tiedonlähteenä olevan episteemisen auktoriteetin oma toiminta ja tietoisuus omista aikeistaan. Egoforisuuden merkintä voi olla myös evidentiaalisuudesta erillistä, ja kielessä voi olla egoforisuutta vaikka evidentiaalisuutta ei merkittäisikään kieliopillisesti. Evidentiaalisuudesta egoforisuus erotetaan usein siten, että egoforisuus ilmaisee tietoon pääsyä (engl. access to information), kun taas evidentiaalisuus ilmaisee tiedonlähdettä.

Termin “egophoricity” on lanseerannut Nicolas Tournadre vuonna 1994. Floyd et al. (2018: 7) kuvaavat termiä: “Ego-’ reflects how egophoric languages are sensitive to the expression of ’self’, and ‘phor-’ (from ‘carry’), reflects how such languages often ‘carry’ conscious selfhood beyond the literal speaker, for example, projecting it onto addressees in questions or reported speakers in reported speech.”

Esimerkit
(1) Sherpa (Kelly 2018: 148)
a. ŋà lhú-ĩ
I fall-PST.EGO
‘I fell.’

b. khóruŋ lhúm suŋ
you fall PST.EVID
‘You fell.’

c. khó lhúm suŋ
she fall PST.EVID
’She fell.’

d. khóruŋ lhú-ĩ
you fall-PST.EGO
‘Did you fall?

e. ŋà lhúm suŋ
I fall PST.EVID
’Did I fall?’

f. khó lhúm suŋ
she fall PST.EVID
’Did she fall?’

(2) Wutun (Sandman 2016: 218)
ghong-gu-lio ze-li
forget-COMPL-PFV EXEC-SEN.INF
’I have forgotten (it).’

Lyhenteet
EGO = ego, egoforinen EVID = evidentiaali EXEC = executive auxiliary COMPL = completive PFV = perfective PST = past SEN.INF = sensory-inferential

Erikieliset vastineet

conjunct/disjunct system	englanti (English)
egophoricity	englanti (English)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HargreavesD2005, Floyd et al.2018, KellyB2018, SandmanE2016

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:egoforisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:egoforisuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →