epäitsenäinen muunnelma

Määritelmä tekijänoikeuslain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu jälkiperäisteos, joka on syntynyt muuttamalla alkuperäistä teosta ilman, että kyseessä olisi uusi ja itsenäinen teos

Selite

Kirjallinen ja taiteellinen luomistyö ottaa lähes aina vaikutteita ja inspiraatiota saman alan aikaisemmasta tuotannosta, jonka tyylipiirteitä, aatteita ja taiteellisia vaikutuksia käytetään hyödyksi myöhempien teosten luomisessa. Kun olemassa oleviin teoksiin (eli alkuperäisteoksiin) tehdään lisäyksiä, poistoja tai tyylillisiä muutoksia, lopputuloksena syntyy muunnelmia. Esimerkkejä ovat mm. käännökset sekä taideteoksesta otettu valokuva. Muuntelija saa itsenäisen tekijänoikeuden jälkiperäisteokseen, mikäli muuntelijan panos teosta luotaessa ylittää teoskynnyksen.

Muunnelmat ovat kokoomateosten (5 §) sekä toiseen teoslajiin saatettujen alkuperäisteosten (esim. romaanin muuttaminen elokuvaksi) ohella jälkiperäisteoksia. Yhteistä jälkiperäisteoksille on ensinnäkin se, että ne ovat syntyneet alkuperäisteosten pohjalta. Toiseksi ne kuuluvat alkuperäisteoksen suojapiiriin: alkuperäisteoksen oikeudenhaltijalla on oikeus määrätä teoksesta muuttamattomassa tai muutetussa muodossa. Käytännössä muuntelija siis tarvitsee luvan alkuperäisteoksen tekijältä; muunnelmaa hyödyntävä puolestaan kummaltakin edellä mainitulta.

Teosta muuntelemalla voidaan kuitenkin saada aikaan myös täysin uusi ja itsenäinen teos, joka on saanut vaikutteita tai inspiraatiota esikuvana käytetystä teoksesta. Nämä nk. itsenäiset tai vapaat muunnelmat (4.2 §) on pidettävä erillään edellä kuvatuista "epäitsenäisistä" muunnelmista, sillä ainoastaan epäitsenäiset muunnelmat kuuluvat alkuperäisteoksen suojapiiriin. Kun kyseessä on itsenäinen eli vapaa muunnelma alkuperäistä teosta on muutettu niin paljon, että muuntelun lopputuloksena on syntynyt itsenäinen, ei jälkiperäinen teos. Siihen kohdistuu itsenäinen tekijänoikeus eli sen tekeminen tai hyödyntäminen ei edellytä esikuvana käytetyn teoksen oikeudenhaltijan lupaa.

Rajanveto alkuperäisen teoksen suojapiiriin kuuluvan muunnelman ja itsenäisen teoksen välillä tulee arvioitavaksi erityisesti tekijänoikeuden loukkaustapauksissa. Tällöin tuomioistuin suorittaa samankaltaisuus- tai samuusvertailun, jossa teoksia verrataan toisiinsa muunnelmasuhteen määrittämiseksi. Esimerkiksi parodian eli ivamukaelman sallittavuutta on totuttu arvioimaan tällä perusteella. Arvio tehdään tapauskohtaisesti, eikä siihen ole annettavissa selkeitä suuntaviivoja.

Esimerkiksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1979 II 64 valokuvan pohjalta valmistettu maalaus katsottiin valokuvan pohjalta syntyneeksi itsenäiseksi teokseksi eli vapaaksi muunnelmaksi, jonka tekeminen tai asettaminen julkisesti näytteille ja myytäväksi ei edellyttänyt valokuvaajan lupaa.

Ks myös tekijänoikeusneuvoston lausunnot TN 2017:4, TN 2016:8, TN 2014:11, TN 2013:21, TN 2013:13, TN 2012:3, TN 2010:3, TN 2010:2, TN 2006:15.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Miia-Mari Kasi

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KM1953:5, Harenko&al2016, HaarmannP-L2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 16.4.2024: Oikeustiede:epäitsenäinen muunnelma. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:epäitsenäinen muunnelma.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →