Historiantutkimuksen objektiivisuus

Toteamus, että "historia pyrkii tavoittamaan mahdollisimman objektiivisesti" voi olla ongelmallinen objektiivisuus-käsitteen latautuneisuuden vuoksi. Voisiko sen korvata ilmauksilla "riippumattomasti ja yleispätevästi" tms.? Ehkä historiantutkimuksen asettaminen perinnöntutkimuksen vastinpariksi on muutenkin hankalaa, sillä nykyinen historiantutkimus on hyvin laaja ja monipuolinen kenttä, ja käsitykset historiankirjoituksen tehtävistä ja lähtökohdista eivät välttämättä ole ristiriidassa perinnöntutkimuksen kanssa.

Olet ihan oikeassa, tätä pitäisi vielä muokata. Ehkä miettiä sitäkin, että jos ylipäätään määrittelemme ja rajaamme perinnöntutkimusta lähellä olevien alojen kautta, niin pitäisikö jollain tavalla käsitellä suhdetta muihinkin kulttuuriperintöön liittyviin aloihin (arkeologia, kansatiede, folkloristiikka, antropologia ym.)? Tässä kuvauksessa voisi ehkä kommentoida myös perinnöntutkimuksen "sisäisiä" jakoja esim. museologiaan/heritologiaan, muistitutkimukseen ja kulttuuriympäristön-/maisemantutkimukseen? Ja toisaalta, perinnöntutkimuksen voi kyllä ymmärtää nimenomaan eri aloille pirstoutuneina näkökulmina, joita yhdistää tietty tutkimusteema: menneisyydelle annettujen merkitysten tarkastelu.

Pohdiskelin objektiivisuuden yhteydessä myös ilmausta "totuudellisuus", mikä sekään ei tietysti ole ongelmaton. Ajatus, jota tavoittelin lienee se, että perinnöntutkimus hyväksyy sen, että perintöprosessissa mukana oleva "menneisyys" ei rajaudu vain historiallisiin tosiasioihin.

Ja vielä kannustuksena kaikille halukkaille: aihealueen kuvausta voi siis vapautuneesti muokata paremmaksi, onnistuu yläreunan "Muokkaa" välilehdeltä!

Tärkeintä on kaiketi muistaa mitä termipankin määrittelyillä tavoitellaan. Jos tarkastellaan historiankirjoituksen historiografiaa laajemmin, eivät "riippumattomuus", "yleispätevyys" tai "objektiivisuus" tule ihan ensimmäisenä mieleen. Ennemminkin on kyse näitten käsitteiden taakse kätkeytyvistä suhteista ja tarkoitusperistä, joiden intentionaalisuudessa on suurta vaihtelua. Harrastamani semanttinen saivartelu ei varsinaisesti edistä terminologiatyötä, mutta olkoon muistutuksena. Muuten olen sitä mieltä, että heikko ja epätäsmällinenkin määrittely on parempi, kuin määrittelyn olemassaolemattomuus. Terminologiatyö on dialogista, eikä dialogi pysähdy määritelmän julkaisemiseen. Päinvastoin, toivottavasti.