Oikeustiede:jälkitakaus
jälkitakaus
jälkitakaus |
Jälkitakaaja joutuu suorittamaan takausvelkansa velkojalle, jos ei päävelallinen eikä ensitakaaja maksa velkaansa velkojalle. Termiä jälkitakaus ei ole määritelty takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetussa laissa (361/1998, takauslaki).
Päävelan velkojalle päävelan takaajan maksuvelvollisuudesta annettava jälkitakaus voi olla omavelkainen tai toissijainen takaus. Jälkitakauksen päävelka ei siten ole se velkojan saatava velalliselta, josta ensitakaaja on antanut takauksensa, vaan ensitakaajan takausvelka velkojalle. Jälkitakaajakin antaa takauksensa päävelan velkojalle, mutta jälkitakauksen päävelka ei ole velallisen, vaan velan takaajan velka velkojalle.
Jälkitakaaja velan erääntyminen riippuu jälkitakauksen sisällön lisäksi merkittävästi siitä, miten päävelan takaajan maksuvelvollisuus on määritelty. Omavelkaisessa jälkitakauksessa takausvelka erääntyy, kun ensitakaajan maksuvelvollisuus alkaa, toissijaisessa jälkitakauksessa taas siitä, kun ensitakaaja on todettu maksukyvyttömäksi. Ensitakaajan velan erääntymiseen takauksen luonne vaikuttaa samalla tavoin.
Koska jälkitakauksen päävelka on päävelasta annetun takaajan takausvelka, suoraan suhdetta päävelallisen ja jälkitakaajan välillä ei ole. Esimerkiksi jälkitakaajan takautumisoikeus kohdistuu ensitakaajaan. Jälkitakauksen saaja on yleisimmin rahoituslaitos.Kirjoittaja: Ari Saarnilehto
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
AurejärviE2001, Aurejärvi&Hemmo2006, Saarnilehto&al2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:jälkitakaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:jälkitakaus.)