Oikeustiede:omaisuuslaji
omaisuuslaji
| omaisuuslaji |
Omaisuuslajin määrittää omaisuuden käyttötarkoitus elinkeinotoiminnassa, ei siis omaisuuden laatu. Tärkeimmät erot omaisuuslajien välillä liittyvät jaksottamiseen.
Omaisuuslajit on määritelty elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 360/1968) 9–12 §:issä. Rahoitusomaisuutta ovat yrityksen rahat, pankki- ja tilisaamiset, saamavekselit ja muut sellaiset rahoitusvarat. Vaihto-omaisuutta ovat sellaisenaan tai jalostettuna luovutettavaksi tarkoitetut hyödykkeet, kuten kauppatavarat, valmistusaineet ja elinkeinotoiminnassa kulutettavaksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet. Sijoitusomaisuutta voi olla vain raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksilla, joiden varojen sijoittamiseksi tai sijoitusten turvaamiseksi hankkimat arvopaperit, kiinteistöt ja muu sellainen omaisuus saamisia lukuun ottamatta katsotaan kuuluvan laitosten sijoitusomaisuuteen. Käyttöomaisuutta ovat yrityksessä pysyvään elinkeinotoiminnan käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet, maa-ainesten ottopaikat ja muut sellaiset hyödykkeet. Käyttöomaisuus jaetaan edelleen kuluvaan ja kulumattomaan käyttöomaisuuteen, joista jälkimmäiseen kuuluvat maa-alueet, arvopaperit ja muut vastaavat hyödykkeet. Mikäli hyödykkeen käyttötarkoitus elinkeinotoiminnassa muuttuu, noudatetaan siirtohinnan ja hankintamenon määrittelyssä EVL 51 §:n omaisuuslajisiirtoja koskevaa säännöstä.
Käytetyt lähteet: laki elinkeinotulon verottamisesta (360/1968)Kirjoittaja: Jenni Similä
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 24.4.2024: Oikeustiede:omaisuuslaji. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:omaisuuslaji.)