kriminalisointiperiaatteet

Määritelmä kriminalisointiperiaatteita ovat ultima ratio -periaate, rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, oikeushyvien suojelun periaate, hyöty-haitta punninnan periaate ja ihmisarvon loukkaamattomuuden periaate

Selite

Ultima ratio -periaatteen mukaan kriminalisointi on perusoikeuksiin puuttuvan luonteensa vuoksi keino, jota tulisi käyttää vasta viimeisenä mahdollisena vaihtoehtona. Ennen sitä täytyisi harkita seuraamuksia, jotka eivät ole rikosoikeudellisia. Periaatteeseen liittyvänä ongelmana Suomessa voidaan nähdä se, että erilaisten oikeudellisten seuraamusten keskinäistä suhdetta tai itse- ja yhteissääntelyn vaihtoehtoja ei ole juuri pohdittu.

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate eli lyhennetyssä muodossaan nulla poena sine lege – periaate on perustuslain 8 §:ssä, rikoslain 3 luvun 1 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan 1 kappaleessa ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 15 artiklan 1 kappaleessa säädetty kaiken rikosoikeuden lähtökohta. Sen mukaan henkilö saadaan katsoa rikokseen syylliseksi ainoastaan sellaisen teon perusteella, joka rikoksen tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen tulee perustua lakiin. Tehtyyn rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa sillä hetkellä, kun rikos tehtiin. Mikäli rikoksesta tuomittaessa on voimassa eri laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan uutta lakia, mikäli tämän soveltaminen johtaa rikoksen tekijän kannalta lievempään lopputulokseen.

Oikeushyvät ovat rikosoikeudella suojeltavia etuja, jotka on perinteisesti käsitetty läheisesti henkilöön liittyviksi perusoikeuksiksi, kuten henki, terveys, vapaus, itsemääräämisoikeus, kunnia, yksityisyys ja varallisuus. Nykyään sellaisiksi käsitetään laajemmin myös esimerkiksi yleinen turvallisuus, liikenneturvallisuus ja markkinoiden häiriintymätön toiminta. Myös sellaiset yleiset intressit kuten oikeudenhoidon puolueettomuus sekä valtion sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kuuluvat rikosoikeudella suojattavien oikeushyvien joukkoon. Oikeushyvien suojelun periaatteen mukaan kriminalisoinnin tulee suojella jotain tarkasti määriteltävissä olevaa ja suojelemisen arvoista oikeushyvää. Nykyään oikeushyvien suojelun periaate on luonteva osa rikosoikeudellisen lainsäädännön perustuslaillisuuden tulkintaa.

Hyöty-haitta punninnan periaatteen mukaan kriminalisoinnista täytyy olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Tästä seurauseettisestä näkökulmasta voidaan pohtia kriminalisoinnin kaikenlaisia kokonaisyhteiskunnallisia vaikutuksia ja se on pragmaattinen työkalu kriminalisoinnin arvioinnissa etukäteen.

Ihmisarvon loukkaamattomuuden periaatteella on vahva perusta kansainvälisissä sopimuksissa, ja se on Suomessa perustuslain perusoikeuksien taustalla vaikuttava arvo. Rikosoikeudellinen syyllisyys edellyttää sitoutumista syyllisyysperiaatteeseen. Laajemmalla tasolla ihmisarvon loukkaamattomuus vahvistaa pohjoismaista ajatusta, että oikeusjärjestelmän toiminnan tulisi olla rationaalista ja humaania.

Tästä laajempaan kuvaukseen →

Lisätiedot
Kirjoittaja: Ari-Matti Nuutila

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

FrändeD2012, KM1976:72, s. 46-61, LahtiR2013, Lappi-SeppäläT1994, MelanderS2010, s.18-23, NuutilaA-M1997, s.38-46, NuutilaA-M1998e, Tapani&Tolvanen2014, s. 30-72

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Oikeustiede:kriminalisointiperiaatteet. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kriminalisointiperiaatteet.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →