Esittävät taiteet:realistinen draama

Tieteen termipankista

realistinen draama

realistinen draama
Määritelmä yhteiskunnallista todellisuutta kuvaavat näytelmät
Selite

Realistisessa draamassa pyrittiin yksinkertaiseen, todenmukaiseen kieleen, jolla voitiin kuvata todellisuutta. Realismin myötä näytelmien sisällöt ja kuvauksen kohteet muuttuivat, mutta ne seurasivat aristoteelista perinnettä keskeisenä elementtinään yhtenäisesti etenevä juoni. Norjalaisella Henrik Ibsenillä (1828–1906) oli suuri vaikutus realistiseen draamaan, ja hänen on katsottu asettaneen standardit modernille draamalle, kuten klassismi oli tehnyt muutamia vuosisatoja aiemmin. Muita realistisen draaman kirjoittajia olivat mm. Victorien Sardou ja Eugène Scribe (Ranska), Gerhart Hauptmann (Saksa), G.B Shaw (Iso-Britannia) ja Eugene O’Neill (Yhdysvallat). Suomalainen näytelmäkirjallisuus sai 1880-luvulla paljon vaikutteita skandinaavisesta realismista. Monia Ibsenin näytelmiä esitettiin meillä jo 1-2 vuoden kuluttua ensiesityksestä. Myös suomalaisiin kirjailijoihin vaikutti teoreetikko Georg Brandesin ajattelu, jossa realismiin sisältyi yhteiskuntakriittinen asenne. Keskeisiä teemoja olivat esimerkiksi kirkon vallankäyttö, naisen asema ja yhteiskunnalliset ongelmat kuten köyhyys ja työttömyys. Realistinen tyylisuunta innosti etenkin nuoria ja aiheutti paljon keskustelua. Minna Canthin (1844–1897) näytelmät ovat keskeisessä asemassa suomalaisen realistisen draaman edustajina. Romanttisvaikutteisten näytelmien jälkeen aatteellisen kauden aloitti Työmiehen vaimo (1885), jota seurasivat mm. Kovan onnen lapset (1888), Papin perhe (1891) ja Anna-Liisa (1895). Canth toimi yhteistyössä Suomalaisen Teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin kanssa, jolle Canthin realismi ja yhteiskunnalliset näkemykset olivat välillä liiankin radikaaleja. Vaikka Canth oli näytelmissään sorrettujen, naisten ja köyhien, puolella heitä ei idealisoitu, vaan tarkasteltiin ihmisinä kriittisestikin. Tuotannon loppupuolella painottuu sovinnollisuus ja psykologinen, moniulotteinen ihmiskuvaus yhteiskunnallisen taistelun sijaan.

Realistisia näytelmiä kirjoittivat myös Matti Kurikka, K.A. Tawaststjerna ja Elvira Willman, jonka teokset olivat jo naturalistisia kurjuuden kuvauksessaan. Myös Maila Talvion ja Maria Jotunin tuotantoon kuuluu realistisia näytelmiä. Monista realismin aikana kirjoitetuista näytelmistä on tullut klassikoita, joita esitetään edelleen.

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

Seppälä&Tanskanen2010, LawJ2011

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Esittävät taiteet:realistinen draama. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:realistinen draama.)