Oikeustiede:tilapäinen poikkeus perusoikeuksista/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Eurooppalaisessa valtiosääntöperinteessä on vanhastaan todettu ongelmalliseksi suhtautuminen perustuslaeissa kansalaisille turvattuihin vapausoikeuksiin silloin, kun yhteiskunta kohtaa sen perusteita ja valtion olemassaoloa vaarantavan kriisin – esimerkiksi sodan, kapinan, luonnonkatastrofin tai koko valtakuntaan vaikuttavan suuronnettomuuden (esimerkiksi ydinlaskeuma). Yhteiskunnan on voitava reagoida nopeasti ja tehokkaasti. 2000-luvulla uhkakuvat ovat lisääntyneet. Uusina uhkina ovat globaalien epidemioiden mahdollisuus, ympäristön muutoksen aiheuttamat uhat, energiakriisit, kansainvälisen terrorismin uhka ja globaalitalouden puitteissa tapahtuvat talouskriisit.

Koko valtiosääntöä koskeva ongelma on, että erinäiset kansanvaltaiseen päätöksentekojärjestelmään kuuluvat menettelytavat ja päätöksentekosääntelyt eivät sovellu kriisiolojen vaatimuksiin. Kriisioloissa edellytetään keskitettyä ja nopeaa päätöksentekoa hallitus- ja hallintotasoilla. Säädösesitysten ja kriisioloja koskevan talousarvion aikaa vievälle ja perusteelliselle parlamenttikäsittelylle ei ole aikaa.

Yhdistyneiden kansakuntien kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa kriisitilavaltuuksiin on varauduttu edellisen kaltaisella yleisvaltuutuksella. 4. artiklan mukaan kansakunnan olemassaoloa uhkaavan yleisen hätätilan aikana sopimusvaltiot voivat ryhtyä toimenpiteisiin, jotka merkitsevät poikkeamista niille yleissopimuksen mukaan kuuluvista velvollisuuksista siinä laajuudessa kuin tilanne välttämättä vaatii ja sellaisin toimenpitein, jotka eivät sisällä syrjintää. Euroopan yleissopimuksen tapaan tietyt ihmisoikeudet ovat loukkaamattomia. Rajoituksista on ilmoitettava muille sopimusvaltioille. Yksittäisissä artikloissa on lisäksi rajoitusvaltuuksia, jotka muistuttavat hätätilavaltuuksia. Niinpä useita vahvistettuja ihmisoikeuksia voidaan rajoittaa lainsäädäntöteitse, mikäli rajoitukset ovat välttämättömiä valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen (ordre public) suojaamiseksi. Perustuslain 23 §:n sääntelyn soveltamisalaan saattavat siten kuulua kansakunnan elämää uhkaavat luonnonmullistukset, pandemiat tai suuronnettomuudet. Yksinomaan taloudelliset kriisitilanteet eivät kuitenkaan täytä PeL 23 §:n sääntelykriteerejä (HE 60/2010 s. 36).

Lainsäädäntövallan delegoinnilta edellytetään erityistä syytä ja täsmällistä soveltamisalaa. Tällainen erityinen syy voi olla esimerkiksi viranomaisen välttämättömien poikkeuksellisten toimivaltuuksien vaikea ennustettavuus tai asian luonteen edellyttämä sääntelyn erityinen yksityiskohtaisuus. Sääntelyn kohdistuminen tiettyyn rajattuun toimintaan tai soveltamisajan rajaus henkilöllisesti, asiallisesti tai alueellisesti täyttäisi rajatun soveltamisalan vaatimuksen. Perussäännökset tilapäisen perusoikeuspoikkeuksen sisällöstä on edelleen säädettävä aina lain tasolla.

PeL 23.2 § turvaa eduskunnan lainsäätäjäasemaa. Tilapäisiä poikkeuksia koskevat valtioneuvoston asetukset on saatettava viipymättä eduskunnan käsiteltäviksi. Eduskunta voi päättää asetuksen voimassaolosta. Kyse on eduskunnan jälkitarkastusoikeudesta, jossa eduskunnalle taataan mahdollisuus tarkastaa yksittäisten perusoikeuspoikkeuksia koskevien asetusten asianmukaisuus, välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus välittömästi niiden antamisen jälkeen. Eduskunta voisi niin halutessaan kumota annetun asetuksen tai muuttaa sen voimassaoloaikaa, jolloin viimekätinen lainsäädäntövalta säilyisi eduskunnalla.

Tilapäistä poikkeusta perustuslaista tarkoittava laki itse saattaa olla pysyvä, mutta sen käyttöön ottamiseen liittyy tilapäisyyttä ja määräaikaisuutta.

Laki valtuuttaa valtioneuvoston asetuksin poikkeamaan perustuslain 2. luvun säännöksistä, mutta ei muista perustuslain sääntelyistä. Laki on siten luonteeltaan puitelaki, jonka sisältö määräytyy sen nojalla annettavan valtioneuvoston asetuksen säännöksin. Laissa on aina säädettävä tilapäisen poikkeuksen perusteet. Laki ei kuitenkaan ole valtiosääntöoikeudelliselta perusluonteeltaan poikkeuslaki. Tilapäisten poikkeuksien säätämistä perusoikeuksista rajoittavat ihmisoikeusyleissopimusten säännökset siitä, millaisia ihmisoikeusrajoituksia voidaan säätää yleisen hätätilan oloissa, ja mitkä taas ovat tässä mielessä ehdottomia ja kansallisen poikkeamisvallan ulottumattomissa.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita