Oikeustiede:julkinen (maksuton) oikeusapu/laajempi kuvaus

Oikeuskehitys

Ensimmäinen lakimme maksuttomasta oikeudenkäynnistä (212/1955) tuli voimaan vasta vuoden 1956 alusta, ja sen soveltamisalaa laajennettiin sittemmin asteittain. Vuonna 1973 sen rinnalle säädettiin yleinen oikeusapu. Olennainen ero näiden oikeusapujärjestelmien välillä oli siinä, että maksuton oikeudenkäynti voitiin myöntää vain laissa luetelluissa tuomioistuinasioissa, kun taas yleistä oikeusapua voitiin antaa vähävaraisille luonnollisille henkilöille kaikissa oikeudellisissa asioissa.

Aikaisemmat maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja yleisestä oikeusavusta annetut erilliset lait korvattiin uudella yhtenäisellä oikeusapulailla (257/2002) 1.6.2002 lukien. Samalla julkista oikeusapua laajennettiin aikaisemmasta. Pyrkimyksenä oli aikaisempaa paremmin turvata pieni- ja keskituloisten mahdollisuus oikeusapuun.

Maksuton oikeusapu perus- ja ihmisoikeutena

Oikeussuojan saaminen varallisuudesta riippumatta on yksi oikeusturvan keskeisistä elementeistä. Laajemmin katsoen kysymys on kansalaisten hyvinvoinnista, perusoikeuksista ja tasa-arvosta lainkäytössä. Jo perustuslaissa taattu asianosaisten yhdenvertaisuus lain edessä edellyttää tarvittaessa oikeutta maksuttomaan oikeusapuun.

Oikeutta saada maksuton oikeudenkäynti tarvittaessa edellytetään myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan vuoden 1966 yleissopimuksen mukaan henkilöllä, jota vastaan tutkitaan rikossyytettä, on jokaisessa asiassa, jossa oikeudenmukaisuuden etu sitä vaatii, oikeus saada itselleen maksuttomasti oikeudenkäyntiavustaja, jos häneltä puuttuu varoja maksaa siitä (14 artiklan 3d kohta). Samoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa jokaiselle taattu oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (fair trial) hänen siviilioikeuksiaan ja velvoitteitaan sekä häntä vastaan nostettua rikossyytettä koskevissa asioissa velvoittaa sopimusvaltiot huolehtimaan siitä, ettei henkilön varattomuus saa estää häntä turvautumasta oikeudenkäyntiin. Maksuttoman oikeusavun saaminen onkin yleisesti mahdollista kaikissa nykyaikaisissa oikeusvaltioissa.

Etuun oikeutetut henkilöt

Oikeusapulain mukaiseen oikeusapuun oikeutettuja ovat luonnolliset henkilöt, joiden kotikunta on Suomessa taikka koti- ja asuinpaikka toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Lisäksi oikeusapua annetaan näistä edellytyksistä riippumatta, jos henkilön asia käsitellään Suomen tuomioistuimessa tai oikeusavun antamiseen on muuten erityistä syytä. Maksutonta oikeusapua voidaan siten antaa täällä käsiteltävässä asiassa kaikille luonnollisille henkilöille kansalaisuudesta riippumatta. Sen sijaan oikeushenkilöille maksutonta oikeusapua ei anneta.

Asialliset edellytykset

Hakijan taloudellinen asema, jonka perusteella oikeusapua annetaan korvauksetta tai omavastuuosuutta vastaan, arvioidaan tekemällä laskelma hänen kuukausittain käytettävissä olevista varoistaan (käyttövara). Laskelma laaditaan hakijan ja hänen avio- tai avopuolisonsa taikka rekisteröidyssä parisuhteessa elävän kumppaninsa kuukausittaisten tulojen, välttämättömien menojen, varallisuuden ja elatusvelvollisuuden perusteella. Oikeusapuun oikeuttavista käyttövarojen määristä ja laskentaperusteista säädetään tarkemmin oikeusavusta annetussa asetuksessa. Maksutonta oikeusapua ei anneta, jos asialla on asianomaiselle vain vähäinen merkitys tai jos oikeusapu olisi selvästi tarkoituksetonta.

Edun hakeminen ja menettely

Oikeusapua haetaan joko suullisesti tai kirjallisesti oikeusaputoimistolta. Hakijan on esitettävä samalla selvitys taloudellisista oloistaan ja kyseisestä asiasta. Oikeusaputoimisto voi hyväksyä myös hakijan avustajan hakijan puolesta tekemän hakemuksen. Oikeusavun myöntämisestä päätetään pääsääntöisesti oikeusaputoimistossa. Jos oikeusapua ei ole myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakija voi saattaa kysymyksen oikeusavun myöntämisestä pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen tutkittavaksi.

Oikeus avustajaan

Pääsääntöisesti oikeusavun saajalla on oikeus avustajaan. Valtion kustantaman oikeusavun antaminen kuuluu pääsääntöisesti julkisille oikeusavustajille. Tietyissä yksinkertaisissa asioissa avustajaa ei kuitenkaan määrätä. Näissäkin julkinen oikeusavustaja voi tarvittaessa antaa oikeudellisia neuvoja ja laatia asiakirjoja.

Maksuttoman oikeusavun merkityksestä

Maksuttomasta oikeusavusta valtiolle aiheutuvia kustannuksia on julkisuudessa usein arvosteltu ymmärtämättä asian periaatteellista merkitystä. Valtiontalouden kannalta kysymys ei ole kovin suuresta summasta, jos toiseen vaakakuppiin asetetaan vähävaraisten ja pienituloisten ihmisten oikeusturva.