Oikeustiede:kokonaisarviointi
kokonaisarviointi
| kokonaisarviointi |
Rajanveto-ongelmat työsuhteen ja muiden työnteon muotojen välillä eivät ole kovin yleisiä. Käytännössä epäselvyyttä on pääasiassa syntynyt työntekijän ja ns. itsenäisen yrittäjän eli itsenäisen ammatinharjoittajan työn välisestä rajasta. Rajankäyntiä voidaan kuitenkin joutua tekemään myös työsuhteen ja ns. ei-työsuhteen, eli esimerkiksi harrastus- ja vapaaehtoistoiminnan välillä. Erimielisyydet työtä koskevan oikeussuhteen luonteesta tulevat usein ratkaistaviksi vasta työskentelyn päätyttyä, muun muassa palkkausta ja erilaisia korvauksia koskevien kanteiden yhteydessä. Useimmiten kysymys on siitä, että työtä tehnyt osapuoli vaatii työsuhteena pitämäänsä oikeussuhteeseen perustuvia saatavia, kuten vuosiloma- ja työaikakorvauksia. Niitä ei ole maksettu työskentelyn aikana, kun ainakaan työnantaja ei ole pitänyt työtä työn teon aikana työsuhteisena.
Rajanveto-ongelmia työsuhteen ja muun työtä koskevan oikeussuhteen välillä voidaan yleisesti luonnehtia vaikeiksi. Näissä tapauksissa kokonaisarviointia tarvitaan yleensä aina yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelun jälkeen. Työsuhteelta vaadittavat yksittäiset tunnusmerkit ovat siis usein riittämättömiä ratkaisukriteereitä. Riittämättömyys liittyy nimenomaan tapauksiin, joissa yksittäiset tunnusmerkit täyttyvät, mutta siitä huolimatta syntyy epävarmuus siitä, onko kysymys työsuhteesta vai ei. Kokonaisarviointi on itse asiassa ns. työntekijäaseman määrittämistä.
Kun kokonaisarviointiin turvaudutaan yksittäisten tunnusmerkkien täyttymisen arvioinnin jälkeen, vaikuttavat oikeussuhteessa ilmenevät tosiasiat suoraan työntekijäaseman syntymiseen. Kysymys ei ole kuitenkaan siitä, että tällaista suoraan vaikuttamista voitaisiin arvioida ennen yksittäisten tunnusmerkkien täyttymisen arviointia. Ratkaisu työntekijäaseman syntymisestä, eli siitä, onko työtä tekevä henkilö sellaisessa asemassa, että hän tarvitsee työoikeudellista suojaa, voidaan tehdä vasta yksittäisten tunnusmerkkien täyttymisen tarkastelun jälkeen.
Kokonaisarviointia ei tietenkään tarvita, jos jokin yksittäisistä työsuhteen tunnusmerkeistä, esimerkiksi sitova sopimus osapuolten välillä, puuttuu. Kokonaisarviointi on viimesijainen keino ratkaista työsuhteen syntyminen. Kokonaisarvioinnista ei ole säädetty, mutta se on käytännössä vakiintunut ratkaisutapa. Se on hyväksytty myös lainvalmistelussa ja tutkimuksessa.
Ratkaisu työsuhteen syntymisestä / työntekijäasemasta tehdään siis kahdessa vaiheessa. Ensin tarkastellaan yksittäisiä tunnusmerkkejä. Jos ne täyttyvät, mutta tosiseikkojen perusteella on syntynyt epävarmuus siitä, onko kysymys sittenkään työoikeudellisen suojan piiriin tarkoitetusta työstä, siirrytään tarkastelemaan oikeussuhdetta kokonaisuutena. Kokonaisarviointi tarkoittaa kaikkien työtä koskevaan sopimussuhteeseen liittyvien tosiseikkojen tarkastelua ja työsuhteen syntymisen arviointia niiden perusteella, ts. tosiasiallisista työskentelyolosuhteista päätellään, onko työtä tekevällä sopijaosapuolella tarvetta työoikeudelliseen suojaan.
Työlainsäädännön pakkosoveltuvuuden periaatteesta johtuen osapuolten omat käsitykset oikeussuhteen laadusta tai sopimuksen nimike tai siinä olevat maininnat oikeussuhteen luonteesta eivät ole ratkaisevassa asemassa oikeussuhteen luonteen arvioinnissa. Ratkaisu tulee tehdä tosiasiallisia työskentelyolosuhteita tarkastelemalla. Sopimuksen nimike tai sopijapuolten oma sopimusluokittelu (esimerkiksi sopimuksessa oleva ehto, jonka mukaan kysymys ei ole työsuhteesta) ei sellaisenaan vaikuta työlakien soveltuvuuteen. Solmitun sopimuksen nimenä voi olla muun ohessa urakkasopimus tai jälleenmyyntisopimus ja silti työn voidaan katsoa tapahtuneen työsuhteessa. Toisaalta työsopimus-nimisen sopimuksen solmiminen ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että työ on työsuhteista.
Osapuolten omilla käsityksillä ja sopimuksen tarkoituksella, joka ilmenee myös tosiasiallisesti työtä suoritettaessa, voi kuitenkin olla merkitystä kokonaisarvioinnissa, erityisesti mikäli käsitykset ovat yhteneväiset ja käytännössä on toimittu esitettyjen käsitysten edellyttämällä tavalla. Kuitenkin vain toteen näytetty osapuolten yhteinen tarkoitus ja sen mukainen toiminta käytännössä voivat tulla arvioinnissa huomioon otettaviksi. Näin ollen työtä koskevaa sopimusta, sen ehtoja ja osapuolten käsityksiä on tarkasteltava aina yhdessä käytännössä toteutuneiden olosuhteiden kanssa.Kirjoittaja: Jaana Paanetoja
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:kokonaisarviointi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kokonaisarviointi.)