Filosofia:eksistentialistinen etiikka
eksistentialistinen etiikka
| eksistentialistinen etiikka |
Määritelmä
normatiivisen etiikan muoto, jossa moraalitoimijan on tehtävä valintoja, mutta valintoja eivät ohjaa mitkään normit, koska ne ovat täysin vapaita
Selite
Martin Heideggerin (1889–1976) oppia ”autenttisesta olemisesta” voi pitää normatiivisena oppina. Heideggerin vaikutus näkyy oleellisella tavalla ranskalaisen Jean-Paul Sartren (1905–1980) eksistentialistisessa filosofiassa, jonka mukaan meillä ole valmista minuutta, vaan jokainen luo oman tietoisuutensa sisällön. Minä määrään oman olemiseni, myös suhteeni maailmaan. Ihminen on täydellisen vapaa, hän tekee yksin kaikki valintansa elämässä ja on vastuussa niistä vain itselleen. Yksilöiden valinnoista muodostuu yhteisöjen kohtalo, joka kuitenkin kulkee täysin välittämättä kenenkään yksittäisen ihmisen elämästä. Siksi rajaton vapaus valintoihin tuottaa välttämättä ahdistusta. Eksistentialismi on paradoksaalisesti normatiivista: meidän on tehtävä valintoja, mutta valintoja eivät ohjaa mitkään normit, koska ne ovat täysin vapaita. Olemme vapauteen tuomittuja, Sartre sanoo.
Erikieliset vastineet
| existential ethics | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- fenomenologinen etiikka (vieruskäsite)
- normatiivinen etiikka (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:eksistentialistinen etiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:eksistentialistinen etiikka.)