Oikeustiede:reformatio in peius -kielto
reformatio in peius -kielto
| reformatio in pejus -kielto | |||
| reformatio in peius -kielto |
Reformatio in peius (pejus) -kielto sääntelee muutoksenhakutuomioistuimen tutkimisvallan rajoja.. Jos myös vastapuoli valittaa tai tekee vastavalituksen, reformatio in peius -kielto ei ole voimassa. Kiellosta ei ole yleistä säännöstä laissa, mutta sitä noudatetaan vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella eräin poikkeuksin sekä siviili- että rikosprosessissa. Latinankielinen termi reformatio in peius (muutos huonompaan, jonkin haitaksi) on peräisin 1800-luvun saksalaisesta oikeustieteestä. Oikeuskirjallisuudessa kiellosta käytetään toisinaan myös nimitystä huonontamiskielto.
Reformatio in peius -kiellon tarkoituksena on turvata asianosaiselle mahdollisuus hakea muutosta ilman riskiä siitä, että tuomio voisi valituksen johdosta muuttua hänelle epäedullisemmaksi. Tällä on tärkeä merkitys etenkin valituksen tekemistä harkitsevan syytetyn oikeusturvan kannalta. Vuonna 2003 käyttöön otettu vastavalitusoikeus, jonka avulla alkuperäisen valittajan vastapuoli voi hakea muutosta käräjäoikeuden tuomioon vielä varsinaisen muutoksenhakuajan jälkeen, vähentää reformatio in peius -kiellon merkitystä.
Soveltaminen siviiliprosessissa. Riita-asioissa reformatio in peius -kiellolla on merkitystä silloin, kun kanne on osittain hyväksytty alemmassa oikeudessa. Jos juttuun on kumuloitu useita itsenäisiä vaatimuksia, kieltoa on pääsäännön mukaan noudatettava erikseen jokaisen vaatimuksen osalta. Tämä koskee myös tilannetta, jossa tuomion muuttaminen tietyn vaatimuksen osalta valittajan vahingoksi voitaisiin kompensoida muuttamalla tuomiota jonkin toisen vaatimuksen osalta valittajan eduksi (KKO 1969 II 59).
Soveltaminen rikosprosessissa. Rikosasiassa reformatio in peius -kielto sisältää sen, että jos syytetty yksin hakee muutosta, alemman oikeuden tuomitsemaa rangaistusta ei saa koventaa. Jollei kielto olisi voimassa, saattaisi riski rangaistuksen koventamisesta johtaa siihen, että syytetty luopuu valituksen tekemisestä myös silloin, kun muutoksenhakuun olisi hänen mielestään perusteltua aihetta. Sen sijaan kiellon ei katsota estävän rikosnimikkeen muuttamista ankarammin rangaistavaksi rikokseksi, jos tämä voi tapahtua rangaistusta koventamatta.
Syytetyn yksin valittaessa päiväsakkojen lukumäärää on käytännössä voitu korottaa, jos sakon rahamäärän alentamisen vuoksi sakon kokonaismäärä ei ole kuitenkaan kasvanut (KKO 1969 I 4). Jos tuomittu ehdoton vankeus määrätään syytetyn valituksen johdosta ehdolliseksi, voidaan syytetty reformatio in peius -kieltoa rikkomatta tuomita sen ohella sakkorangaistukseen eli ns. oheissakkoon (KKO 1979 II 95). Sitä vastoin kieltoa on katsottu rikotun, jos käräjäoikeus on tuominnut syytetyn ehdolliseen vankeuteen ja syytetyn valittaessa hovioikeus tuomitsee ehdollisen vankeuden ohessa sakkoa, vaikka ehdollisen vankeuden pituutta alennettaisiin (KKO 2008:38).
Syyttäjän tekemää valitusta kielto ei sitä vastoin koske (OK 26:2.1), sillä syyttäjällä ei ole rangaistusvaatimuksen osalta oikeudenkäynnissä valvottavana omia etuja. Siten hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden tuomiota rangaistuksen osalta syytetyn eduksi, vaikka ainoastaan syyttäjä hakisi muutosta ja vaatisi rangaistuksen koventamista. Asianomistajan yksin tekemän valituksen osalta oikeuskäytäntö ei ole kiellon suhteen vakiintunut. Selvää kuitenkin on, että reformatio in peius -kielto on voimassa asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen osalta.
Soveltaminen jutun palauttamisen jälkeen. Jutun palautuksen jälkeen tapahtuvassa menettelyssä reformatio in peius -kielto on voimassa sekä riita- että rikosprosessissa, jos palauttaminen perustuu asiassa esitettyyn uuteen selvitykseen. Jos taas palauttaminen perustuu oikeudenkäyntivirheeseen, kiellon noudattaminen riippuu oikeudenkäyntivirheen laadusta. Kieltoa ei yleensä sovelleta silloin, jos tuomio on poistettu kokonaisuudessaan jonkin koko käsittelyä rasittavan vakavan virheen kuten esimerkiksi tuomarin esteellisyyden tai rikosasiassa asianomistajan kuulematta jättämisen perusteella tai siksi, että alempi oikeus on laiminlyönyt lausua jostakin kysymyksestä. Sen sijaan silloin, kun kysymys on vain vähäisen virheen tai nimenomaan syytetyn suojaksi säädettyjen menettelymuotojen rikkomisen johdosta tapahtuneesta palauttamisesta, valituksenalaista tuomiota ei ole lupa muuttaa syytetyn vahingoksi palauttamisen jälkeisessä menettelyssä.Kirjoittaja: Jyrki Virolainen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:reformatio in peius -kielto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:reformatio in peius -kielto.)