Nimitys vs. appellatiivi

    Nimitys vs. appellatiivi

    Terminologiaopin puolella "nimitys" toimii erisnimen ja yleisnimen yhteisenä yläkäsitteenä (toinen on 'yksilökäsitteen', toinen 'yleiskäsitteen' nimitys). Nimistöntutkimuksessa taidetaan nimitystä ja erisnimeä, ts. nimitystä ja nimeä, pitää vastapareina, eli nimitystä voidaan käyttää myös yleisnimen eli appellatiivin synonyyminä. Toisaalta tuo NTT1974 ei anna sitä käsitystä, että nimitykset olisivat vain appellatiiveja - se vain erottaa nimitykset "ilmaisevista sanoista", joilla tarkoittaa esim. kuvailevia ja sijaintia ilmaisevia sanoja (ts. adjektiiveja ja adverbeja).

    Tuo Penttilältä peräisin oleva määritelmä taas taitaa viitata mieluummin yleis- kuin erisnimiin.

    Kaarina Pitkänen-Heikkilä (keskustelu)17. syyskuuta 2014 kello 13.38

    Nimistöntutkimuksessa "nimitys" on tosiaan "erisnimen" vastapari. Nimistöntutkimuksen perusteissa (2008) kirjoitamme näin:

    Nimistöntutkimuksessa "nimi" tarkoittaa aina 'erisnimeä', joten selvyyden vuoksi onomastiikassa vältetään sanan käyttöä merkityksessä 'appellatiivi' ja käytetään appellatiivia tarkoitettaessa mieluummin sanaa "nimitys". (s. 12)

    Terhi Ainiala (keskustelu)10. lokakuuta 2014 kello 12.56

    Kiitos lisäyksestä, lisäsin sen sivulle! Voit itsekin tietysti muokata tuota paremmaksi. Miten tämä linkittyy sitten termiin nimeäminen, joka termipankissa toisaalla on nimenannon synonyyminä. Sitä kai sen ei välttämättä tarvitsisi olla, vaan myös yleiskäsitteitä voidaan nimetä. Tai itselleni tuo "nimenanto" helposti tuo mieleen ristimisen, juuri erisnimen antamisen.

    Kaarina Pitkänen-Heikkilä (keskustelu)10. lokakuuta 2014 kello 13.06