Filosofia:forma
muoto | forma
| muoto | |
| forma |
Määritelmä
1. Aristoteleella olion muoto, joka jäsentää siihen kuuluvaa ainetta
2. Scotuksella yksilöllinen olemus
3. Kantilla ennakkoehdot, jotka ymmärryksen rakenne sille asettaa
4. logiikassa väitteen tai muun kielellisen rakenteen muoto
1. Aristoteleella olion muoto, joka jäsentää siihen kuuluvaa ainetta
2. Scotuksella yksilöllinen olemus
3. Kantilla ennakkoehdot, jotka ymmärryksen rakenne sille asettaa
4. logiikassa väitteen tai muun kielellisen rakenteen muoto
Selite
Filosofian historiassa termiä on käytetty monessa eri merkityksessä. Tärkein lienee muoto aineen vastakohtana. Jokaisella oliolla on Aristoteleen (384-322) metafysiikan mukaan oma formansa, joka toimii siihen kuuluvan aineen (materian) prinsiippinä. Muoto on aktuaalisuuden periaate ja voi saada siis aikaan aineen järjestäytymisen. Muoto siis määrittää millainen olio on.
Duns Scotuksen (?-1308) mukaan kunkin olion yksilöllinen olemus eroaa formaalisesti tuosta oliosta itsestään reaalisesti olemassa olevana yksilönä. Sanomalla eroa formaaliseksi Scotus tarkoitti sitä, että ero perustuu siihen, että yksilöllinen olemus on aristoteelinen forma eli muoto. Kyse ei hänen mukaansa kuitenkaan ole reaalisesta erosta, koska esimerkiksi Sokrates ja hänen yksilöllinen "Sokrateutensa" eivät ole eri olioita. Ero ei ole myöskään vain rationaalinen, koska se ei perustu yksinomaan järjen toimintaan. C. S. Peirce (1839-1914) katsoi Scotuksen formaalisen erottelun käsitteen tarjoavan hyvän mallin siitä, miten tieteellinen tieto kuvaa todellisuutta ja on siitä riippuvainen, vaikkei se suoraan vastaakaan reaalisesti olemassa olevia rakenteita.
Immanuel Kantin (1724-1804) filosofiassa kokemuksen muoto eli forma tarkoittaa niitä ennakkoehtoja, jotka ymmärryksen rakenne sille asettaa. Siten kokemuksen muodollinen aines (ajallisuus, tilaan eli avaruuteen sijoittuminen) pätee kaikkeen mahdolliseen kokemukseen ja antaa maailmalle apriorisen muodon (olla ajallinen, avaruudellinen jne.). Vastaavalla tavalla kategorisen imperatiivin perusta on sen muodollisuudessa eli formaalisuudessa. Se ei koske tahdon sisällöllistä kohteita (esim. haluamaani lopputulosta), vaan vain tahdon muotoa eli sen sisäistä ristiriidattomuutta. Myös esteettinen kauneuden kokemus oli Kantin mukaan luonteeltaan muodollis-subjektiivinen. Kantin tapa käyttää muodon eli forman käsitettä periytyi saksalaiseen idealismiin varsin laajalti.
Logiikassa erotetaan väitteen tai muun kielellisen rakenteen muoto eli forma sen sisällöstä. Tällöin sisältö tarkoittaa päättelyn tai väitteen niitä osia, jotka viittaavat todellisuudessa oleviin olioihin tai rakenteisiin. Vastaavasti muut lauseen osat kuvaavat väitteen tai päättelyn muotoa. Niinpä esimerkiksi väitteen "kaikki kissat ovat sattumalta raidallisia" muotoa sanotaan universaaliksi eli yleiseksi (vrt. sana "kaikki") kontingentiksi (vrt. sana "sattumalta") predikaatioksi (vrt. sana "ovat"), ja väitteen "Liisa rakastaa Markkua" muotoa sanotaan relatiiviseksi eli suhdetta ilmaisevaksi. Sellaista kieltä, jonka lauseiden kaikki sisältöä ilmaisevat osat on eristetty (ja voidaan mahdollisesti korvata muuttujina), sanotaan Normaaliksi kieleksi. Siinä lauseiden looginen muoto on eksplisiittisesti ilmaistavissa ilman virhetulkintojen mahdollisuutta. Esimerkiksi formalisoitu lause [eksistenssikvanttori] xR(a,x) väittää tietyllä oliolla olevan tietty relaatio johonkin olioon. Se, mikä olio ja mikä relaatio on kyseessä, edellyttää lauseen tulkintaa, jossa vakiotermit "a" ja "R" saavat merkityksen. Formaalinen logiikka tutkii niitä päättelyitä, jotka perustuvat pelkästään lauseiden muotoon.
Duns Scotuksen (?-1308) mukaan kunkin olion yksilöllinen olemus eroaa formaalisesti tuosta oliosta itsestään reaalisesti olemassa olevana yksilönä. Sanomalla eroa formaaliseksi Scotus tarkoitti sitä, että ero perustuu siihen, että yksilöllinen olemus on aristoteelinen forma eli muoto. Kyse ei hänen mukaansa kuitenkaan ole reaalisesta erosta, koska esimerkiksi Sokrates ja hänen yksilöllinen "Sokrateutensa" eivät ole eri olioita. Ero ei ole myöskään vain rationaalinen, koska se ei perustu yksinomaan järjen toimintaan. C. S. Peirce (1839-1914) katsoi Scotuksen formaalisen erottelun käsitteen tarjoavan hyvän mallin siitä, miten tieteellinen tieto kuvaa todellisuutta ja on siitä riippuvainen, vaikkei se suoraan vastaakaan reaalisesti olemassa olevia rakenteita.
Immanuel Kantin (1724-1804) filosofiassa kokemuksen muoto eli forma tarkoittaa niitä ennakkoehtoja, jotka ymmärryksen rakenne sille asettaa. Siten kokemuksen muodollinen aines (ajallisuus, tilaan eli avaruuteen sijoittuminen) pätee kaikkeen mahdolliseen kokemukseen ja antaa maailmalle apriorisen muodon (olla ajallinen, avaruudellinen jne.). Vastaavalla tavalla kategorisen imperatiivin perusta on sen muodollisuudessa eli formaalisuudessa. Se ei koske tahdon sisällöllistä kohteita (esim. haluamaani lopputulosta), vaan vain tahdon muotoa eli sen sisäistä ristiriidattomuutta. Myös esteettinen kauneuden kokemus oli Kantin mukaan luonteeltaan muodollis-subjektiivinen. Kantin tapa käyttää muodon eli forman käsitettä periytyi saksalaiseen idealismiin varsin laajalti.
Logiikassa erotetaan väitteen tai muun kielellisen rakenteen muoto eli forma sen sisällöstä. Tällöin sisältö tarkoittaa päättelyn tai väitteen niitä osia, jotka viittaavat todellisuudessa oleviin olioihin tai rakenteisiin. Vastaavasti muut lauseen osat kuvaavat väitteen tai päättelyn muotoa. Niinpä esimerkiksi väitteen "kaikki kissat ovat sattumalta raidallisia" muotoa sanotaan universaaliksi eli yleiseksi (vrt. sana "kaikki") kontingentiksi (vrt. sana "sattumalta") predikaatioksi (vrt. sana "ovat"), ja väitteen "Liisa rakastaa Markkua" muotoa sanotaan relatiiviseksi eli suhdetta ilmaisevaksi. Sellaista kieltä, jonka lauseiden kaikki sisältöä ilmaisevat osat on eristetty (ja voidaan mahdollisesti korvata muuttujina), sanotaan Normaaliksi kieleksi. Siinä lauseiden looginen muoto on eksplisiittisesti ilmaistavissa ilman virhetulkintojen mahdollisuutta. Esimerkiksi formalisoitu lause [eksistenssikvanttori] xR(a,x) väittää tietyllä oliolla olevan tietty relaatio johonkin olioon. Se, mikä olio ja mikä relaatio on kyseessä, edellyttää lauseen tulkintaa, jossa vakiotermit "a" ja "R" saavat merkityksen. Formaalinen logiikka tutkii niitä päättelyitä, jotka perustuvat pelkästään lauseiden muotoon.
Lisätiedot
kr. morfe; lat. forma
Erikieliset vastineet
| form | englanti (English) | |
| forma | espanja (español) | |
| forma | italia (italiano) | |
| forma | portugali (português) | |
| form | ruotsi (svenska) | |
| Gestalt | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
KorkmanYrjönsuuri1998, WileniusR1982
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Filosofia:forma. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:forma.)