Filosofia:paralogismi
virhepäätelmä | paralogismi
| virhepäätelmä | |||
| paralogismi |
Määritelmä
muodollisesti epäpätevä johtopäätös
Selite
Aristoteles (384-322 eaa.) määritteli paralogismin Runousopissa virhepäätelmäksi johdettaessa seurauksen totuudesta premissin totuus. Immanuel Kantille (1724-1804) rationaalisessa psykologiassa on väistämättä virheellinen järkeily kun se ulottuu kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Transsendentaalisesta perusteesta "minä ajattelen" järki johtaa neljänlaiseen paralogismiin 1) sielu on substanssi 2) sielu on yksinkertainen 3) sielu on identtinen ajasta riippumatta 4) sielu on tietoinen vain itsestään. Kant kutsui näitä tuloksia myös transsendentaalisiksi paralogismeiksi. Kantin kritiikin kohde paralogismeissa oli Descartesin psykologia ja hänen cogito-argumenttinsa.
Lisätiedot
kr. para=takana+logizesthai=järkeillä
Erikieliset vastineet
| paralogism | englanti (English) | |
| paralogisme | ranska (français) | |
| paralogism | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:paralogismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:paralogismi.)