Filosofia:predikaatti
predikaatti
| predikaatti |
Määritelmä
kielifilosofiassa ja logiikassa ominaisuutta tai suhdetta ilmaiseva termi
Selite
Termi predikaatti on peräisin Aristoteleen (384-322 eaa.) logiikasta. Siinä kaikki lauseet rakentuvat siten, että niissä jostakin subjektista väitetään jokin predikaatti. Käsitettä käytetään myös yleisemmin merkityksessä määre jostakin. Siten se voidaan usein kääntää suomeksi ominaisuutena. Käytetään myös sanaa "predikoida", kun esitetään väite, jonka mukaan jokin predikaatti kuuluu jollekin subjektille. Termin merkitys muuttui modernin matemaattisen logiikan syntyessä 1860-luvulta lähtien, jolloin Augustus De Morgan (1806-1871), Charles S. Peirce (1839-1914) ja Gottlob Frege (1848-1925) alkoivat merkitä myös suhdekäsitteitä predikaateilla, joihin liittyi kaksi tai useampi yksilö. Frege käytti matemaattista analogiaa ja määritteli aiemmin predikaateiksi ymmärretyt käsitteet lausefunktioina. Relaatioiden logiikka yhdistettynä Peircen ja Fregen toisistaan riippumatta kehittämään kvantifikaatioteoriaan merkitsi nykyisen predikaattilogiikan syntymistä.
Lisätiedot
lat. prae + dico=kuuluttaa, väittää
Lähikäsitteet
- lausefunktio (ominaisuus)
- predikaattilogiikka (kokonaisuuskäsite)
- subjekti (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
KorkmanYrjönsuuri1998, Niiniluoto2015b
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:predikaatti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:predikaatti.)