eksistenssifilosofia

Määritelmä tiedostavan minän olemassaolon tapaa analysoiva filosofian suuntaus

Selite Eksitenssifilosofia tutkii yleisesti minä olemassaolon tapaa. Siitä on voimakkaita vaikutteita saanut eksistentialismi, johon eksistenssifilosofia usein samaistetaan. Tunnetuin eksistenssifilosofi on Martin Heidegger (1889-1976) teoksellaan Sein und Zeit (1927). Siinä etsitään inhimillisen olemassaolon erityisluonnetta - ei pidä kysyä sitä mitä jokin on (kuten tavallisesti), vaan esittää perustavampi kysymys siitä, miten jokin on. Heideggerin mukaan ihmisen olemisen luonne metafysiikan perimmäisellä tasolla on maailmassa-olemista (In-der-Welt-sein). Ihminen ei ole erillinen tekijä, joka alkaisi ulkokohtaisesti havainnoida todellisuutta. Sen sijaan hän on alkuperäisesti täälläoloa (Dasein). Eksistenssifilosofia on siis sielläolemisen filosofiaa. Kun olemassaolon perusluonne ymmärretään oikein, tieto-opilliset filosofian näennäiskysymykset häviävät. Maailmassa-oleminen ei tarkoita vain fyysistä olemista - Husserlia seuraten Heidegger katsoo, että ihmisen oleminen on intentionaalista - Heideggerin termein huoli (Sorge). Maailma muodostaa "mahdollisuuksien pelitilan" ja olemassaolo voidaan ymmärtää vain tästä pelitilasta käsin. Maailma ei ole pelkästään esillä, vaan myös käsillä. Suhteeni maailmaan on olemassaolon perustasolla toiminnallinen, asenteellisesti suuntautunut ja henkilökohtainen. Sitä luonnehtii ajallisuus, kuoleman muodostaesssa mahdollisuuksieni ääripisteen.

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

SaarinenE1994, Moran2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Filosofia:eksistenssifilosofia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:eksistenssifilosofia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →