analyysin paradoksi


analyysin paradoksi

Määritelmä Moorella metaetiikkaan liittyvä paradoksi, jonka mukaan mikään analyysi ei voi olla samanaikaisesti oikea ja informatiivinen

Selite G. E. Mooren (1873-1958) eettisten kirjoituksiin liittyy analyysin paradoksi, jota edelsi jo Platon dialogissaan Menon ja Gottlob Frege (1848-1925) joissakin kirjoituksissaan. Se liittyy analyysin informaatioarvoon. Jos otetaan analyysi "A on B", jossa A on se mitä analysoidaan ja B on se, jota tarjotaan analyysiksi, A:lla ja B:lla voi olla sama merkitys, jolloin analyysi ilmaisee triviaalin identiteetin, sitten niillä on eri merkitys, jossa tapauksessa analyysi on epätosi. Siten näyttää siltä, että mikään analyysi ei voi olla sekä tosi että informatiivinen. Moore myönsi että hänellä ei ole selvää ratkaisua ongelmaan, ja sitä on tietysti yritetty ratkaista monin eri tavoin mm. sen vuoksi, että keskeisten etiikan käsitteiden kuten hyvän määrittely on paradoksin vuoksi vaikeaa. Analyysin paradoksi inspiroi mm. ns. arkikielen filosofiaa.

Erikieliset vastineet

paradox of analysis

englanti (English)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

BeaneyM2014

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:analyysin paradoksi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:analyysin paradoksi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →