daina


daina

Määritelmä latvialainen ja liettualainen kansanrunomuoto, jolle on ominaista aforisminomainen nasevuus ja tiivis kuvallisuus

Selite

Latvialainen daina on nelisäkeinen ja ainakin osin loppusoinnullinen. Dainoissa käytetty runomitta on miltei aina trokee, ja se muistuttaa kalevalamittaa. Onkin esitetty, että suomalaisten kansanrunojen mitta olisi balttilaista perua. Dainoissa teksti ja melodia kuuluvat kiinteästi yhteen ja dainoja on laulettu kanklys-harpun säestyksellä. Runon puhujana on usein nainen.

Liettualaiset dainat ovat muodoltaan löyhempiä kuin latvialaiset. Ne muodostuvat yleensä useista säkeistöistä, joiden runomitta vaihtelee. Kerron käyttö on yleistä. Aihepiiriltään liettualaiset dainat vaihtelevat suuresti: joukossa on lyyrisiä kansanlauluja, häälauluja, tanssilauluja, huolilauluja, työlauluja, kehtolauluja ja lastenlauluja. Dainoja on kerätty suuri määrä: laajin kokoelma 1800-luvulta käsittää n. 200 000 runoa. Arkistoihin runoja on kertynyt toista miljoonaa toisintoa. Perinteen vaalimiseksi Riian lähistölle on perustettu erityinen dainakukkula (Daina kalns) patsaspuistoineen.

Muodoltaan ja osin kuvakieleltään dainat muistuttavat suomalaisia rekilauluja.

Lisätiedot Romanian kirjallisuudessa tunnetaan nimellä dojna.

Lähikäsitteet

kansanlaulu (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003, OjalaA, VentoU1990

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:daina. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:daina.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →