Kirjallisuudentutkimus:antinomia
antinomia
| antinomia |
Ristiriitaisuus kahden yhtä lailla todistettavissa olevan ja yhtä oikeutetulta vaikuttavan vastakkaisen väitteen välillä. Aaro Hellaakosken(1893-1952) runoutta käsitellessään Kaisa Kantola (1983) toteaa, että symboli on antinominen viitatessaan yhtaikaa asioihin, jotka ovat toistensa ilmeisiä vastakohtia, mutta jotka eivät silti kumoa toisiaan. Kantolan mukaan vesi edustaa Hellaakoskella sekä aikaa että ajattomuutta, sekä hetkeä että ikuisuutta. Virtaavassa vedessä yhtyy liike ja lepo, dynaaminen ja staattinen; vesi sekä kätkee että paljastaa jne. Näennäisten vastakohtien liittyessä toisiinsa ne tavallaan katoavat tai kumoutuvat. Tätä ajattelua kuvastaa esim. Hellaakosken aforismi mietekokoelmassa Lumipalloja (1955):
- Onnellinen olet, jos osaat kiittää, yhtä onnellinen kiiititpä vaivojasi tai vaivojen väliaikoja. Mutta onni ja onnettomuus ovat yhdentekeviä, jos opit ylistämään.
Erikieliset vastineet
| antinomy | englanti (English) | |
| antinomie | ranska (français) | |
| antinomia | ruotsi (svenska) | |
| Antinomie | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:antinomia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:antinomia.)