hymni


hymni

Määritelmä juhlallinen, usein uskonnollinen laulu, kuorolaulu tai runo, joka sisältää kiitosta ja ylistystä

Selite

Varhaisimmat hymnit tunnetaan Egyptistä, jossa ne olivat jumalille ja faaraoille suunnattuja rukouksia ja avunhuutoja, kuten Ekhnatonin hymni auringonjumala Atonille. Vanhimmat sanskritinkieliset hymnit sisältyvät Rigvedaan (n. 1200 eKr.). Antiikin Kreikassa hymnejä esitettiin jumalten ja sankarien kunniaksi, yleensä tanssien ja musiikin säestyksellä. Maineikas on Sapfon (n.630 - n. 570 eKr.) Afroditelle omistama ylistysruno, joka lienee ainoa tältä runoilijalta kokonaisuudessaan säilynyt teksti. Hymnejä kirjoittivat myös Kallimakhos (n. 305-240 eKr.) ja kirkkolaulun uudistajana tunnettu piispa Ambrosius (n. 340- 397). Jälkimmäisen nimiin luetaan mm. "Te Deum laudeamus" (Sinua, Jumala kiitämme), nk. Ambrosiuksen kiitosvirsi. Maailmankirjallisuuden suurimpia hymnirunoilijoita on 500-luvulla elänyt bysanttilainen Romanos Melodos, joka sävelsi useimmat sanoittamistaan noin tuhannesta hymnistä.

Uskonnollisia hymnejä on laulettu useimmiten musiikin säestyksellä. Suomen keskiaikaiseksi kansallishymniksi on nimitetty Piae Cantiones -kokoelmaan (1582) sisältyvää Pyhän Henrikin hymniä "Ramus virens olivarum" (Viheriöivä oksa), joka ei kuulunut kirkon liturgisiinmenoihin, vaan teinien lauluohjelmistoon. Sen kertosäe kuuluu seuraavasti (suom. Hemminki Maskulaisen teoksessa Vanhain Suomen maan pijspain ja kircon esimiesten latinan kielised laulud, muutamissa M. Jacobilda Finnolda ojetud: aina Suomen schouluissa veisatud, nyt suomexi käätyd Hemmingild Mascun kirkkoherralda 1616):

Ergo, plebs Finnonica,
gaude de hoc dono,
quod facta es catholica
verbi Dei sono.

Iloidze siis Suomen maa,
tähdhen laupjan lahjan:
etts Christin canssan yhteyn said,
cautt Herran sanan saaman.

Uudemmassa lyriikassa hymnillä tarkoitetaan useimmiten isänmaallista, aatteellista tai hengellistä, sävyltään ylevää tai suorastaan paatoksellista juhla- ja ylistysrunoa. J. L. Runebergin "Vårt land" (1848, Maammelaulu), Aleksis Kiven "Suomenmaa" (ensimmäinen versio n. 1858),V. A. Koskenniemen "Lippulaulu" (Kurkiaura, 1930) ja Uuno Kailaan "Suomalainen rukous" (Uni ja kuolema, 1931) ovat hymnikirjallisuuden klassikkoja. Kailaan runon avaa säkeistö:

Siunaa ja varjele meitä,
Korkein, kädelläs!
Kaitse kansamme teitä
vyöttäen voimalla meitä,
heikkoja edessäs!
Sulta on kaikki suuruus,
henki sun hengestäs.

Hymnit ovat enimmäkseen mitallista ja loppusoinnullista runoutta, jossa viljellään toistoa ja muita retorisia tehokeinoja. Hymnin, virren ja psalmin välillä on vaikea tehdä tarkkaa eroa; kaikki ne saattavat tarkoittaa ylevää kirkkolaulua. On kirjoitettu myös vapaamittaista ja puhtaasti yksilöllistä tunnetta ilmentävää maallista hymnirunoutta, jolla ei ole yhteyttä julkisiin seremonioihin. Nimellä "Titanicin hymni" tunnetaan hengellinen laulu "Sua kohti Herrani", jonka sanat ovat Sarah Adamsin ja sävel Lowell Masonin. Kerrotaan, että loistoristeilijä Titanicin upotessa neitsytmatkallaan 1912 orkesteri soitti tätä sävelmää laivan vajotessa syvyyksiin.

Erikieliset vastineet

himno	espanja (español)
inno	italia (italiano)
hymnos	kreikka (ελληνικά)
hymnus	latina (Latina)
hymne	ranska (français)
Hymne	saksa (Deutsch)
gimn	venäjä (русский)
hümn	viro (eesti)

Lähikäsitteet

kansallishymni (alakäsite)
oodi (vieruskäsite)
virsi (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:hymni. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:hymni.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →