Kirjallisuudentutkimus:priaameli
priaameli
priaameli |
Priaameli lienee kehittynyt improvisoidusta epigrammista. Se koostuu usein joukosta hajanaisia ajatuksia ja arkisia havaintoja. Viimeinen - joskus myös ensimmäinen - epigrammaattinen säe paljastaa runon ydinajatuksen, jonka usein on tarkoitus yllättää. Priaamelin lähtökohtia löytyy kaukaa muinaisuudesta, esim. sanskritinkielisistä epigrammeista. Suosituimmillaan runomuoto oli 1300-1400- luvulla Saksassa ja muuallakin Keski-Euroopassa. Clemens Brentanon ja Achim von Arnimin kansanlaulukokoelmaan Des Knaben Wunderhorn (1806-08, Pojan ihmetorvi) sisältyy seuraava priaameli:
- Ein Himmel ohne Sonn,
Ein Garten ohne Bronn,
Ein Baum ohne Frucht,
Ein Mägdlein ohne Zucht,
Ein Süpplein ohne Brocken,
Ein Thurm ohne Glocken,
Ein Soldat ohne Gewehr,
Sind alle nicht weit her.
Priaameleja on mukailtu myös Suomessa myöhäiskeskiajalla, kuten seuraavassa runossa:
- Hauki syöpi sammakonkin
selän suuren uituansa,
appavi repo ravatkin
salon suuren juostuansa,
mies naipi pahankin naisen
kauan ilman oltuansa.
Erikieliset vastineet
Priamel | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:priaameli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:priaameli.)