Kirjallisuudentutkimus:elegia
elegia
| elegia |
Antiikin elegioissa käytettiin distikon-säettä. 700-600-luvulla eKr. eleginen runous oli jambirunouden rinnalla Kreikan runouden yleisin muoto. Alkunsa se sai Vähän-Aasian ja saariston joonialaisten keskuudessa leviten sieltä varsinaiseen Hellaaseen.
Elegian sisältö on vaihdellut ajan myötä. Vanhimmat elegiat olivat sotaisia tai eettisiä kehotus- tai varoituslauluja. Niitä laativat esim. Kallinos, Tyrtaios, Solon ja Theognis. Sittemmin termin merkitys on vakiintunut tarkoittamaan rakkauden, rakastetun tai ystävän kuoleman synnyttämää valituslaulu. Mimnermoksen elegioissa laulettiin myös viinin ja lemmen iloista. Roomalainen elegiarunous oli usein yksilöllisten tunteiden ja rakkauskokemusten kiihkeätä tai kaihoisaa tilitystä, esim. Catulluksella, Tibulluksella ja Propertiuksella.
Myös renessanssin aikana elegiaa hyödynnettiin moniin tarkoituksiin. 1600-luvulta alkaen elegialla on tarkoitettu runomitasta riippumatta tunteellista ja surumielistä runoa, valituslaulua. Englannissa elegiarunous on ollut erityisen suosittua. John Donnen kokoelma Poems: with Elegies on the Author's Death (1633) koostuu lähinnä rakkausrunoista, mutta yleensä elegiat liittyvät usein tietyn läheisen henkilön kuolemaan. Esimerkiksi John Miltonin pastoraalinen "Lycidas" (1637) on omistettu mereen hukkuneen koulutoverin Edward Kingin muistolle. Percy Bysshe SheIley kirjoitti elegian "Adonais" (1821) runoilija John Keatsin kuoleman johdosta. Alfred Tennyson taas omisti laajan runoelman "In Memoriam A. H. H." (kirj. 1833; julk. 1850) ystävänsä Arthur Hallamin muistolle. Thomas Grayn runoelma Elegy written in a Country Churchyard (1751, Elegia maakylän kirkkomaalla) on lajityypillinen elegia pohdintoineen elämän lyhyydestä ja kaiken katoavuudesta. Maineikkaita ovat myös Goethen Römische Elegien (1790, Roomalaiset elegiat), Alfred de Musset'n dialogimuotoiset yöelegiat Les Nuits (1835-37, Yöt), Walt Whitmanin elegia "When Lilacs Last in the Dooryard Bloom'd" (1867) ja Rainer Maria Rilken Duineser Elegien (1923, Duinon elegiat).
Myös suomalaiseen lyriikkaan sisältyy runsaasti elegioita. Esimerkiksi V. A. Koskenniemen ja Eino Leinon runoissa tapaaelämän ja onnen hetkellisyyttä valittavia tuntoja. Koskenniemen kokoelmaan Elegioja (1917) sisältyy runo, joka alkaa fraasiksi muuttuneella säkeellä "Yksin oot, sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin". Leinon "Elegian" (Halla, 1908) ensimmäinen ja viimeinen säkeistö kuuluvat:
- Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
- Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan!
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.
Erikieliset vastineet
| elegy | englanti (English) | |
| elegia | italia (italiano) | |
| elegia | latina (Latina) | |
| élégie | ranska (français) | |
| elegi | ruotsi (svenska) | |
| Elegia | saksa (Deutsch) | |
| elegia | venäjä (русский) | |
| elegija | venäjä (русский) | |
| eleegia | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:elegia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:elegia.)