Kirjallisuudentutkimus:mestarilaulu
mestarilaulu
mestarilaulu |
Mestarilaulu jatkoi saksalaisen ritarikulttuurin minnelaulun muotoperinteitä porvariston ja käsityöläisten keskuudessa. Mestarilaululle olivat ominaisia tiukat muotosäännöt, jotka oli koottu kirjaksi, jota kutsuttiin tabulatuuriksi (Tabulatur). Laulujen aihepiiri oli vaihteleva, mutta niiden sävy oli yleensä didaktinen, erityisesti jos sisältö oli uskonnollinen. Esitystapa sekä yksin- että kuorolauluna oli yksiääninen.
Lauluja harjoiteltiin erityisissä laulukouluissa (Singschule), koska ajateltiin, että laulutekniikka on opittavissa samaan tapaan kuin käsityöläisammatti. Ensimmäisen koulun perusti Heinrich Frauenlob n. 1315 Mainzissa. Ennen mestarin arvon saavuttamista kokelaan oli läpäistävä useita välietappeja: oppilas (Schüler) → koulutoveri (Schulfreund) → laulaja (Singer) → runoilija (Dichter). Viimeinen koulu suljettiin 1880 Baijerin Memmingenissä.
Erikieliset vastineet
Meistergesang | saksa (Deutsch) | |
Meistersang | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- minnelaulu (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:mestarilaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:mestarilaulu.)