Kirjallisuudentutkimus:minnelaulu
minnelaulu
| minnelaulu |
Arabialaisista lemmenlauluista virikkeitä saaneet minnelaulut henkivät puhdasta ja ihannoivaa rakkautta, uskonnollissävyistä ikinaisellisen (Ewig-Weibliche) ylistystä, joka on sukua Neitsyt Marian palvonnalle. Yleensä ihailun kohteena on naimisissa oleva ylhäinen ja saavuttamattomaksi kuvattu nainen. Naisen ja miehen suhde vertautuu feodalismin ajalle ominaisesti lääninherran ja vasallin suhteeseen. Minnerunous ei yleensä ilmennä yksilöllistä rakkaus- tai muuta kokemusta, vaan on runoilijan ja hänen yleisönsä yhdessä jakamia konventioita noudattavaa roolilyriikkaa. Korkea, palvova minne (hohe Minne) sai kuitenkin rinnalleen alemman, maallisemman minnen (niedere Minne), joka oli osoitettu todelliselle rakastetulle tai vaimolle. Jälkimmäistä edustaa esim. itävaltalaisen Walther von der Vogelweiden (n. 1168 - n. 1230) runo "Unter den Linden" (Lehmusten alla).
Minnelaulajat lauloivat paitsi rakkaudesta myös uskonnollisista tai poliittisista aiheista. Lauluihin liittyi luonnonkuvausta, viittauksia ajankohtaisiin tapahtumiin kuten ristiretkiin, runoilijan ja hänen mesenaattinsa suhteisiin, joskus valtakunnan tilaankin. Minnelaulun alalajeja ovat lied, Leich ja Spruch. Alun alkaen esittäjät - kuten kuulijatkin- kuuluivat lähinnä ruhtinas- tai aatelissäätyyn, myöhemmin minnerunoilijoihin kuului myös porvarillisia laulajia (Spielleute) ja hengellisen säädyn edustajia. Lauluun liittyi useimmiten viulu- tai harppusäestys. Maineikkaimpia minnelaulajia ovat Walther von der Vogelweiden ohella Wolfram von Eschenhach (n. 1170 -n. 1220), Hartmann von Aue (n. 116o - n. 1210) ja Gottfried von Strassburg (k. n. 1215).Erikieliset vastineet
| Minnesang | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:minnelaulu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:minnelaulu.)