määritelmäehdotus

voisiko määritellä esim. näin: kieli, joka opitaan ympäristössä, jossa sitä ei puhuta.

(määritelmä olisi synkassa toisen kielen määritelmän kanssa).

Lisätietoihin voisi laittaa, että vieraan kielen opetus kuuluu opetussuunnitelmaan: A-kieli eli pitkän oppimäärän kieli (yleensä englanti) opiskellaan kaikille yhteisenä aineena ja aloitetaan yleensä perusopetuksen kolmannella luokalla. Lisäksi voi myöhemmin valita vapaaehtoisen toisen A-kielen. Kaikille yhteinen B-kieli eli lyhyen oppimäärän kieli (yleensä ruotsi) alkaa 7. vuosiluokalla. Lisäksi voi myöhemmin aloittaa valinnaisen B-kielen opiskelun.

Olisiko mainita jotain lähdettä,josta vastaava määritelmä löytyy? En ole varma, kannattaako tuota Suomen koulujärjestelmän systeemiä avata käsitesivulla. Ja B-kielihän kai on toinen eikä vieras kieli silloin, kun se on ruotsi?

Maisa Martin ainakin on avannut ensikielen, vieraan kielen ja toisen kielen eroja (2003: Kieli on kuin lammikko - johdatusta toisen kielen oppimiseen. - Nissilä, L & Vaarala, H & Martin, M. (toim.), Suolla suomea. Perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille. ÄOL:n vuosikirja XLVII. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto. S. 75-90). Hänellä ei tosin ole artikkelisssaan mitään yksittäistä lausetta, jossa hän määrittelisi vieraan kielen, mutta tekstistä yleisemmin käy kyllä ilmi, että toisen ja vieraan kielen ero on oppimiskontekstissa, toinen siis opitaan käyttöympäristössään, toinen sen ulkopuolella.

Ruotsillahan on Suomessa tietysti erityisasema toisena kotimaisena (ja sellaisena siitä puhutaan OPS:ssakin). Se, että onko se sitten toinen vai vieras kieli, on sikäli ihan mielenkiintoinen kysymys. Faktahan on se, että ei sitä kyllä ympäri Suomea puhuta, olkoonkin kuinka toinen virallinen kieli. Itselle ainakin tuolla Savossa koulunsa käyneenä ruotsi on tuntunut hyvinkin vieraalta. Toista varmasti on alueilla, joilla ruotsia oikeasti käytetään suomen ohella (tai jopa enemmän). Minun mielestäni arvioitaessa, onko kyseessä toinen vai vieras kieli, on mielekkäintä arvioida sitä todellisuutta, missä ihminen kieltä oppii, eikä sitä, mikä on "virallinen" tilanne. Näin ollen katson ainakin itse oppineeni ruotsia vieraana kielenä, sillä siinä oppimiskontekstissa, jossa olen sitä oppinut, ei ruotsia ole käytetty missään muualla kuin siellä oppitunneilla. Toisella puolella Suomea ruotsia voi oppia myös toisena kielenä, kun sitä käytetään myös oppituntien ulkopuolella.

Ruotsin kielen asemaa Suomessa toisena/vieraana kielenä ovat näköjään muuten pohtineet myös Latomaa ja Tuomela (Suomi toisena vai vieraana kielenä? Virittäjä 97 (2) 238–245) ja tulleet samaan johtopäätökseen, että ruotsia voi Suomessa oppia toisena tai vieraana, asuinympäristöstään riippuen. He määrittelevät vieraan kielen kieliyhteisön ulkopuolella opituksi kieleksi ja toisen kielen kieliyhteisön parissa omaksutuksi kieleksi. Ero on heidänkin mukaansa siis oppimiskontekstissa, tosin he lisäävät, että jotkut tutkijat sisällyttävät käsitteisiin myös oletuksen erilaisesta prosessista: vierasta opitaan (learning) ja toista omaksutaan (acquisition).