Ehdotus kurkunpään määritelmästä ja selityksestä

Määritelmä: Rustojen muodostama rakenne henkitorven yläpäässä

Selitys: Kurkunpään rustot liittyvät toisiinsa lihasten ja sidekudoksen avulla. Rustot voivat liikkua suhteessa toisiinsa ja niiden liikkeillä on merkitystä äänentuotossa. Kurkunpää myös sulkeutuu nieltäessä, puhuttaessa, yskittäessä, taakkaa nostettaessa ja ulostettaessa.

Kurkunpään suurin rusto on nimeltään kilpirusto: se on taaksepäin taivutetun kilven muotoinen, takaa avonainen rusto, joka suojaa kurkunpäätä. Leveä sidekalvo yhdistää kilpiruston ja sen mukana koko kurkunpään suoraan yläpuolella olevaan kieliluuhun. Rengasrusto eli sormusrusto on rengasmainen rusto kilpiruston alapuolella. Sen taaksepäin suuntautuneen leveän puolen yläpuolella on kaksi kartiomaista liikkuvaa kannurustoa. Äänihuulet kiinnittyvät etuosastaan kilpirustoon, takaosastaan kannurustojen ulokkeisiin. Kannurustoihin kiinnittyy myös monia pieniä lihaksia, joiden avulla äänihuulia lähennetään ja loitonnetaan. Kurkunpään ontelossa on kaksi ahdasta paikkaa, äänihuulten ja taskuhuulten kohdalla. Taskuhuulet ovat äänihuulten yläpuolella riippuvia limakalvopoimuja, jotka sulkevat kurkunpään täydellisesti nielemisen aikana. Kurkunkannen rusto muodostaa kurkunkannen (epiglottis), joka kiinnittyy kilpirustoon ja sijaitsee kieliluun kaaren sisäpuolella.

Lähteet:

Laukkanen, A-M & Leino, T. (2001). Ihmeellinen ihmisääni. Tampere: Gaudeamus.

Nienstedt, W., Hänninen, O., Arstila, A. & Björkqvist, S. (1999). Ihmisen fysiologia ja anatomia. Helsinki: WSOY.