Paradigman käsitteestä
Hei,
Pahoittelut viivästyksestä. Mietin, että määritelmien 1 ja 2 järjestystä voisi vaihtaa, kun tuo kuhnilainen määritelmä kuitenkin on yleisesti tunnetumpi. Niinpä lisäsin tuosta Agambenin käyttämästä määritelmästä vähän tekstiä selitteen loppuun. Innostuin myös vähän muokkaamaan tuota jo olemassaolevaa selitettä lähinnä kielellisesti, sisältöä en sinänsä muuttanut. Mielestäni lähteisiin voisi tuon Agambenin What is a Paradigm -esseen lisäksi lisätä Kuhnin teoksen The Structure of Scientific Revolutions, joten lisäsin ne lähteisiin. Eli tässä ehdotukseni:
1. tutkijayhteisössä vallitsevien periaatteiden, uskomusten, arvostusten ja tieteellisten normien kokonaisuus 2. teoreettinen malliratkaisu tai esimerkki
Thomas Kuhnin (1922-1996) käsite paradigma tuottaa annetuksi koetun näkökulman maailmasta ja määrittää ehdot sille, miten todellisuutta tutkitaan. Tällaisia reunaehtoja voivat olla itsestään selvinä pidetyt käsitykset, aikakauden yleiset ennakkoluulot, tiedeyhteisön käytännöt ja ajattelutottumukset sekä erilaiset sosiaalipsykologiset seikat. Paradigma on tutkijayhteisön tutkimustyötä ohjaava yleinen, lausumatta oletettu viitekehys, joka rajaa tieteellisen työn käytäntöä. Tieteen kehityksessä on Kuhnin mukaan pitkiä normaalitieteen kausia, jolloin tutkijat tyytyvät toimimaan hallitsevan paradigman sisällä, mutta kehitykseen kuuluu myös epäjatkuvuuskohtia, vallankumouksellisia kausia. Tieteelliset vallankumoukset murtavat hallitsevan paradigman ja tieteen tekemisen painopisteet muuttuvat. Vähitellen syntyy uusi paradigma ja tieteen tekeminen siirtyy uuteen normaalitieteen vaiheeseen.
Itse sana paradigma on peräisin kreikan kielen esimerkkiä tarkoittavasta sanasta paradeigma, joka on johdettu verbistä paradeiknumi, eli ‘osoittaa’ tai tarkemmin ‘osoittaa viereen’. Paradigman voidaankin katsoa tarkoittavan laajan tiedeyhteisössä jaetun oppirakennelman lisäksi myös suppeampaa mallia tai metodia. Erityisesti Giorgio Agamben (s. 1942) on painottanut Kuhnin käyttäneen paradigma-käsitettä sanan etymologiaan viittaavassa rajatummassa merkityksessä. Agamben itse määrittelee paradigman esimerkiksi, joka itsensä ohella tekee näkyväksi koko sen joukon, johon kuuluu. Paradigma ei siis kuvaa osaa suhteessa kokonaisuuteen tai toisinpäin, vaan osaa suhteessa osaan. Agamben itse käyttää ‘paradigmaattisuutta’ metodina kuvatessaan yksittäisten esimerkkien, kuten keskitysleirin tai roomalaisen homo sacer -hahmon kautta sitä laajempaa vallan ja kurinpidon logiikkaa, jota nämä esimerkit edustavat.
Lähteet: Agamben, G. (2009). The Signature of All Things: On Method. New York: Zone Books Kuhn, T. (1962). The Structure of Scientific Revolutions. University of Chicago Press.