Paradigman käsitteestä
Hei,
Lähteistä vielä sen verran, että tuo Agambenin 'What is a Paradigm?' löytyy itse asiassa esseemuotoisena hänen metodologiaa koskevasta teoksestaan 'The Signature of All Things', eli sen voisi ehkä laittaa tuon videoluennon sijaan lähteeksi. Eli:
Agamben, G. (2009). The Signature of All Things: On Method. New York: Zone Books.
En ole varma, onko tuota Karmania tarpeen ilmoittaa erikseen lähteenä. Tämä paradigmaattinen 'metodi' on tosiaan ollut Agambenilla käytössä jo iänikuiset ajat. Esim. homo sacer, Muselmann, (kuoleman)leiri, runo tai tanssi ovat siis Agambenin ajattelussa tietysti konkreettisia ilmiöitä, tapahtumia tai ylipäätään toiminnan muotoja, mutta luovat samalla laajemman problematisoinnin kontekstin ja valottavat esim. vallan muotoja tai mekanismeja.
Hyvä, kiitos! Voidaan tehdä kyllä niinkin että muotoilet lisäyksen (se on sinulle paljon helpompaa kuin minulle, kun en tunne Agambenia), laitat sen vastaukseksi tähän ja minä sitten lisään sen Termipankkiin. Kuinka vain.
Hei,
Selvä, mietin vielä hieman muotoilua ja lähetän tänne sitten oman versioni termipankkiin lisättäväksi!
Hienoa, kiitos!
Hei,
Pahoittelut viivästyksestä. Mietin, että määritelmien 1 ja 2 järjestystä voisi vaihtaa, kun tuo kuhnilainen määritelmä kuitenkin on yleisesti tunnetumpi. Niinpä lisäsin tuosta Agambenin käyttämästä määritelmästä vähän tekstiä selitteen loppuun. Innostuin myös vähän muokkaamaan tuota jo olemassaolevaa selitettä lähinnä kielellisesti, sisältöä en sinänsä muuttanut. Mielestäni lähteisiin voisi tuon Agambenin What is a Paradigm -esseen lisäksi lisätä Kuhnin teoksen The Structure of Scientific Revolutions, joten lisäsin ne lähteisiin. Eli tässä ehdotukseni:
1. tutkijayhteisössä vallitsevien periaatteiden, uskomusten, arvostusten ja tieteellisten normien kokonaisuus 2. teoreettinen malliratkaisu tai esimerkki
Thomas Kuhnin (1922-1996) käsite paradigma tuottaa annetuksi koetun näkökulman maailmasta ja määrittää ehdot sille, miten todellisuutta tutkitaan. Tällaisia reunaehtoja voivat olla itsestään selvinä pidetyt käsitykset, aikakauden yleiset ennakkoluulot, tiedeyhteisön käytännöt ja ajattelutottumukset sekä erilaiset sosiaalipsykologiset seikat. Paradigma on tutkijayhteisön tutkimustyötä ohjaava yleinen, lausumatta oletettu viitekehys, joka rajaa tieteellisen työn käytäntöä. Tieteen kehityksessä on Kuhnin mukaan pitkiä normaalitieteen kausia, jolloin tutkijat tyytyvät toimimaan hallitsevan paradigman sisällä, mutta kehitykseen kuuluu myös epäjatkuvuuskohtia, vallankumouksellisia kausia. Tieteelliset vallankumoukset murtavat hallitsevan paradigman ja tieteen tekemisen painopisteet muuttuvat. Vähitellen syntyy uusi paradigma ja tieteen tekeminen siirtyy uuteen normaalitieteen vaiheeseen.
Itse sana paradigma on peräisin kreikan kielen esimerkkiä tarkoittavasta sanasta paradeigma, joka on johdettu verbistä paradeiknumi, eli ‘osoittaa’ tai tarkemmin ‘osoittaa viereen’. Paradigman voidaankin katsoa tarkoittavan laajan tiedeyhteisössä jaetun oppirakennelman lisäksi myös suppeampaa mallia tai metodia. Erityisesti Giorgio Agamben (s. 1942) on painottanut Kuhnin käyttäneen paradigma-käsitettä sanan etymologiaan viittaavassa rajatummassa merkityksessä. Agamben itse määrittelee paradigman esimerkiksi, joka itsensä ohella tekee näkyväksi koko sen joukon, johon kuuluu. Paradigma ei siis kuvaa osaa suhteessa kokonaisuuteen tai toisinpäin, vaan osaa suhteessa osaan. Agamben itse käyttää ‘paradigmaattisuutta’ metodina kuvatessaan yksittäisten esimerkkien, kuten keskitysleirin tai roomalaisen homo sacer -hahmon kautta sitä laajempaa vallan ja kurinpidon logiikkaa, jota nämä esimerkit edustavat.
Lähteet: Agamben, G. (2009). The Signature of All Things: On Method. New York: Zone Books Kuhn, T. (1962). The Structure of Scientific Revolutions. University of Chicago Press.