Valtio-oppi:valtio
valtio
valtio |
Valtio on instituutio, joka syntyi 1500- ja 1600-luvulla Euroopassa keskitetyksi hallintojärjestelmäksi, joka kykeni alistamaan muut instituutiot ja ryhmät vaikutusvaltansa alle. Westfalenin rauha (1648) vakiinnutti modernin valtion käsitteen, sillä se myönsi valtioille alueellisen suvereniteetin. Sen ansiosta valtioista on tullut niin kansallisen kuin kansainvälisen politiikan keskeisimpiä toimijoita.
Valtion tunnuspiirteitä ovat suvereniteetti ja legitimiteetti, joihin sen valta perustuu. Valtiolla on suvereniteetti, kun se käyttää korkeinta lainsäädäntövaltaa alueellaan. Valtio on legitiimi, kun se tunnustavat maan kansalaiset ja muut valtiot.
Valtio on keskeinen käsite politiikan tutkimuksessa ja yksikkö, joka voidaan tulkita monella eri tavalla. Se voidaan nähdä erilaisten instituutioiden kokonaisuutena, maantieteellisenä yksikkönä tai sorron ja pakottamisen välineenä.Erikieliset vastineet
state | englanti (English) | |
stat | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- oikeusvaltio (alakäsite)
- valtion toimivalta (alakäsite)
Käytetyt lähteet
HeywoodA2019, McCormickJ&HagueR&HarropM2022
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Valtio-oppi:valtio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Valtio-oppi:valtio.)