Uskontotiede:antropomorfismi
antropomorfismi
| antropomorfismi |
Määritelmä
ihmismielen taipumus inhimillistää ja havaita ihmismäisiä piirteitä muissa eläimissä, elottomissa esineissä, luonnon ilmiöissä ja kuvitteellisissa kohteissa
Selite
Antropomorfismi on animismin eli luonnon ja esineiden elollistamisen ja sielullistamisen kanssa usein samanaikainen, rinnakkainen ja osin päällekkäinen intuitiivisen eli tiedostamattoman ja automaattisen ajattelun taipumus. Jeesuksen kasvojen näkeminen paahtoleivän palasessa eli antropomorfinen havaitseminen ei luultavasti aktivoi animistista ajattelua kuitenkaan samalla tavalla kuin esimerkiksi enkelin hahmo pilvimuodostelmassa, joka voidaan kokea myös animistisesti elollisena toimijana.
Antropomorfisesta ajattelusta on merkintöjä myös antiikin historiassa. Vuonna 1993 antropologi Stewart Guthrie esitti uuden, radikaalin uskontoteorian, jonka mukaan uskonto on antropomorfismia. Uskonnon lisäksi Guthrie tunnistaa antropomorfismia myös taiteessa. Guthrien lähestymistapaa uskonnolliseen ajatteluun antropomorfisena, ihmismielen intuitiivisena taipumuksena pidetään kognitiivisen uskontotieteen oppihistoriassa sekä edelläkävijänä että yhtenä merkittävänä tämän tutkimussuuntauksen löydöksenä.Lisätiedot
Kirjoittaja: Outi Pohjanheimo
Kirjallisuutta:
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Uskontotiede:antropomorfismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:antropomorfismi.)