Tiedeneuvonta:tiedeneuvonta
tiedeneuvonta
| tiedeneuvonta |
Tiedeneuvonnan päätavoite on saattaa tutkimustietoa päätöksentekijöiden käyttöön heidän työnsä tueksi.
Tiedeneuvonnalla voidaan erottaa erilaisia funktioita: 1) tuottaa ymmärrystä kompleksisista kysymyksistä, 2) kartoittaa vaihtoehtoja ja ennakoida niiden seurauksia, 3) arvioida tehtyjä päätöksiä jälkeenpäin, 4) tukea kriisitilanteiden hoitamista, 5) ennakoida teknologista kehitystä ja teknologian vaikutuksia ja 6) toteuttaa tiedediplomatiaa [1].
Kansallisella tasolla tiedeneuvonta rakentuu tutkimusta tuottavien, välittävien ja hyödyntävien organisaatioiden yhteistoiminnan tuloksena. Toisissa maissa tiedeneuvonnan järjestelmä on keskitetympi, toisissa hajautetumpi, ja myös toimijoiden roolit, toiminnot ja vaikutusvalta vaihtelevat maittain.
Tiedeneuvonta voidaan nähdä yksilöiden välisenä vuorovaikutuksena tai systeemisenä asiana (rakenteina, prosesseina ja instituttuioina).Esimerkkejä kansallisen tason tiedeneuvonnasta:
Yhdysvaltojen kansallisella tiedeakatemialla on vahva juridinen mandaatti tiedeneuvontaan. Presidentti Abraham Lincoln allekirjoitti vuonna 1863 perustuslain muodostamaan akatemian ja sen tehtäväksi "tarjota kansakunnalle itsenäistä ja objektiivista neuvoa tieteellisistä ja teknologisista asioista minkä tahansa valtionhallinnon organisaation pyynnöstä." [2].
Katso lisätietoja: tiedeneuvontajärjestelmä
Katso myös Wikipedia: Tiedeneuvonta, Science advice (englanniksi)
Katso myös artikkeli: Jaakko Kuosmanen & Marja Helena Sivonen: Tiedeneuvonta poliittisen päätöksenteon tukena. (Tieteessä tapahtuu 1/2020, 13-20.)Erikieliset vastineet
| science advice | englanti (English) | |
| science for policy | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- tiedeneuvonanto (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Raivio 2019, Gluckman 2018, Kuosmanen & Sivonen 2020
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Tiedeneuvonta:tiedeneuvonta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tiedeneuvonta:tiedeneuvonta.)