pelastusjärjestys


pelastusjärjestys

Määritelmä erityisesti protestanttisen dogmatiikan käyttämä tapa organisoida keskeiset pelastusopin raamatulliset käsitteet seuraantoon

Selite

Pelastusjärjestys (lat. ordo salutis) tarkoittaa ensisijaisesti 1500- ja 1600-lukujen protestanttisen uskonopin tapaa asettaa erilaiset raamatulliset pelastuskäsitteet keskinäiseen järjestykseen. Tyypillinen järjestys on esimerkiksi kutsumus (vocatio) - valistus (illuminatio) - kääntymys (conversio) - uudelleensyntyminen (regeneratio) - vanhurskauttaminen (iustificatio) - pyhitys (sanctificatio) - kestävyys (perseverantia) - uudistuminen (renovatio) - kirkastuminen (glorificatio). Myös modernin aikakauden dogmatiikassa pohditaan tällaisten käsitteiden keskinäisiä suhteita usein laajasti.

Pelastusjärjestyksessä on yhtäältä kyse raamatullisen kielen saattamisesta loogiseen asuun. Toisaalta siinä näkyy myös varhaismodernin, ihmiskeskeisen ajattelun ja introspektion alati kasvava rooli ihmisen uskonnollisuuden pohdinnassa. Pelastusjärjestys kohdistuu yleensä enemmän ihmisen sisäiseen muutokseen kuin Kristuksen työn käsitteellistyksiin (kuten lunastus, sovitus, edustaminen, sijaisuus jne.)

Lisätiedot Termipankki ei esitä mitään tiettyä pelastusjärjestystä, vaan käsittelee kutakin yllä mainittua termiä erikseen. Kristuksen työn osalta sitä vastoin pyritään esittämään väljä terminologinen yleisrakenne.

Erikieliset vastineet

ordo salutis	latina (Latina)	(käytetään monissa kielissä)
Heilsordnung	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:pelastusjärjestys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:pelastusjärjestys.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →